perjantai 31. elokuuta 2012

Humanistikumpulan seikkailut Oulun ihmemaassa

Kirjoitan tätä blogia kummieni kämpiltä, jossa majailen vielä tämän viikonlopun ajan. Viimeiset pari päivää ovat tarjonneet mukavan pehmeän laskeutumisen akateemisen opiskelun maailmaan. Kuvittelin opintojen alun olevan sekavaa hullunmyllyä, vähän niin kuin armeijassa. Kaikkea muuta! Ohjelmassa on ollut vain pari tuntia leppoisaa pienryhmänohjausta, jonka tarkoituksena on tehdä yliopisto ja muut opiskelijat tutuiksi. Ensi viikollakaan ei vielä ole varsinaista opiskelua, vaan lähinnä vapaaehtoisia tilaisuuksia sekä erinäisiä bileitä. Tätäkö on akateeminen vapaus?

Oulun yliopiston kampus on kieltämättä komea näky. Yli kahdeksansadan metrin pituisen pääväylän varrelta löytyy ravintoloita, kirjastoja, kahviloita, eläinmuseo, luentosaleja, portaikkoja, luokkahuoneita, sivukäytäviä, matkamuistomyymälöitä ja kaikkea kivaa. Tunsin itseni ihan maalaispennuksi talsiessani käytävillä nollatauluna. Koska en ole vieläkään sisäistänyt termiä akateeminen vartti, olin paikalla hyvissä ajoin ennen kymmentä. Meninkin melko tyhjään luentosaliin hermostuneena. Olinko edes oikeassa paikassa?

Ennen pitkää sali alkoi kuitenkin täyttyä. Ovesta maleksi sisään toinen toistaan humanistimman näköistä tyyppiä. Poninhäntäisiä ruipeloita äijiä, hipsterimäisiin silmälaseihin ja kauluspaitoihin sonnustautununeita nörttejä, homssuisia teinityttöjä sekä muita yliopisto-opiskelijoiden arkkityyppejä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin eräällä pimulla Sonic the Hedgehog t-paidan, tiesin kuuluvani joukkoon. :D

Illalla olikin vuorossa sitten historian opiskelijoiden Caio-ilta. Toisin sanoen sekä fuksit että vanhemmat opiskelijat olivat tervetulleita viettämään iltaa ravintola Caioon. Itse en kehdannut edes juoda mitään, koska majailen kummieni kämpillä. Ei olisi erityisen kohteliasta örveltää takaisin viinanhajuisena. Onnekseni juttu kuitenkin luisti ilman alkoholin maagista vaikutustakin, ja ehdin illan aikana jutella monenkin tyypin kanssa. Oli mukava huomata, että moni muukin on täällä Oulussa ihan ulapalla, ja että kaikilla ei ole selkeitä suunnitelmia opintojensa suhteen. En olekaan aivan toivoton tapaus. :)

Tänä iltana käyn noukkimassa kämppäni avaimen suoraan edelliseltä omistajalta. Huomisen suhteen minulla ei ole suuria suunnitelmia, mutta ehkä olisi hyvä tilaisuus tutustua Oulun keskustaan. Olen nyt palloillut pari päivää täällä Yliopiston lähiseuduilla, yrittäen samalla opetella paikkoja ulkoa. Kohta pitäisi uskaltautua big cityyn. Odotan innolla.

tiistai 28. elokuuta 2012

Muuttamisen sietämätön vaikeus

Tämä on viimeinen iltani, jonka asun lapsuudenkodissani Kemijärvellä. Kahdenkymmenen vuoden ajan tämä puolitoistakerroksinen, liitoksistaan natiseva omakotitalo on ollut kotini. Olon pitäisi kai olla äärimmäisen haikea ja nostalginen, mutta oikeastaan se ei ole sitä. Päällimmäisenä tuntemuksenani on tietynlainen hermostuneisuus siitä, kuinka saan kaikki rakkaat tavarani siirrettyä tulevaan kämppään. Varsinainen muuttokuorma lähtee liikenteeseen vasta sunnuntaina, mutta itse sinkoudun Ouluun jo huomenna Askon ja Antin matkassa. Pakkaaminen tulisi siis suorittaa mahdollisimman pitkälle jo tänään.

Huone ei ole sen sotkuisempi kuin normaalistikaan...


Mistä tunnistaa nörtin? Konsolipelit, lisäohjaimet, latauspiuhat ja mangakokoelma on jo pakattu matkaan, mutta vaatteisiin ja huonekaluihin en ole uhrannut kahta ajatusta. :D Onneksi äiti konsultoi ja avustaa muuton järjestelyissä, muuten voisin olla kusessa. Enhän minä edes osaa kuvitella, että kämpässä voisi kaivata jotain astioiden tai maton kaltaisia turhanpäiväisyyksiä!

Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että nyt tämä lähtö oikeasti tapahtuu. Jo vuoden ajan olen fiilistellyt, kuinka "ensi syksynä pääsee sitten muuttamaan Ouluun!" Kesä meni pikakelauksella töitä tehdessä ja Wiillä pelatessa, joten syksy hyppäsi nurkan takaa aivan varoittamatta. Yliopistoon ilmoittautuminen, vuokrasopimuksen allekirjoittaminen ja opintotuen kerjääminen jäivät vähän viime tinkaan, kun elin niin pitkään kesäfiiliksissä. Nyt ne on kuitenkin hoidettu pois alta. Enää pitäisi raahata koko maallinen omaisuuteni parisataa kilsaa etelään, ja keksiä miten sen saa mahtumaan seitsemäntoista neliön huoneeseen!

Miksi minulla on näin paljon rojua? Onneksi aivan kaikkea ei sentään tarvitse siirtää kerralla, vaan voin pienellä vaivalla käydä noukkimassa epäolennaiset koriste-esineet myöhemminkin. Oulu on kuitenkin vielä sen verran lähellä, ettei kotipaikassa käyminen tule olemaan edes tuhottoman suuri projekti. Kuusi Guitar Hero-kitaraa taidan jättää suosiolla Kemijärvelle, samoin kuin retrotelkkarini ja GameCubet. Sydämeni särkyy, mutta meidän kaikkien on tehtävä uhrauksia!


Vielä olisi paljon pakattavaa ja valmisteltavaa, mutta tavoilleni uskollisesti valitan mieluummin netissä sen sijaan, että tekisin asian eteen jotain. Nyt nostan perseeni tästä penkistä ja lähden survomaan vaatekaappini sisältöä matkalaukkuun!

Tai käynnistän Xboxin ja pelaan "yhden matsin" Counter Strikea. Sen jälkeen pakkaan.

Ihan varmasti.

Tai ehtiihän sitä huomenna aamullakin...

Olen toivoton tapaus. :D


perjantai 24. elokuuta 2012

Viime aikoina pelattua: New Super Mario Bros. 2


Mario on eriskummallinen pelihahmo. Viiksekäs ja aavistuksen ylipainoinen italianamerikkalainen putkimies ei välttämättä kelpaisi nykypäivänä pelifirman maskotiksi. Voisiko epämuodikkaampaa näkyä edes kuvitella? Onneksi kultaisella kahdeksankymmentäluvulla ei oltu yhtä ennakkoluuloisia. Marion voittokulku on ollut pöyristyttävää, eikä hiljenemisen merkkejä ole havaittavissa. Viiksiveikko on 27 vuoden aikana esiintynyt pää- tai sivuosassa yli 200 pelissä, jotka ovat myyneet yhteensä yli puoli miljardia kappaletta. Mario on prinsessan pelastamisen lisäksi kunnostautunut kart-kuskina, lääkärinä, bile-eläimenä, tanssijana, paperilennokkina (oikeasti) sekä golfin, jalkapallon, baseballin ja tenniksen ammattilaisena. Oikeastaan kummallista onkin se, ettei mies ole yhdessäkään pelissä tehnyt varsinaisia LVI-hommia. Miksi hän edes on putkimies? Nämä ovat asioita, joihin tuskin saamme koskaan vastausta.

Pelirintamalla uusin ostokseni on New Super Mario Bros. 2. Tietämättömille kerrottakoon, että New Super Mario Bros. -sarja on nykypäivän näkemys klassisten Super Mario-pelien konseptista. Putkimies liikkuu mielikuvituksellisissa kentissä vasemmalta oikealle kolikoita keräillen, vihollisten päälle loikkien ja sieniä mussuttaen. Jokainen, joka on pentuna Nintendoa pelannut, on välittömästi kuin kotonaan. New Super Mario Bros. 2 tuntuu välittömästi tutulta aina kenttien lopussa odottavia lipputankoja myöten. Pirteät musiikit ja värikäs grafiikka nostavat fiilistä entisestään. Tätä on odotettu!



Ilmestyessään kuusi vuotta sitten New Super Mario Bros. oli  melkoisen pirteä kokemus. Paluu juurille oli juuri se, mitä Mario kaipasi. Jatko-osa jatkaa edeltäjänsä linjoilla, mutta kaikkea on enemmän. Lisää tasoja, lisää kolikoita, lisää erikoisesineitä ja kauniimpaa grafiikkaa... Lista jatkuu. Kuitenkin peli on ehkä jopa liian samanlainen kuin edeltäjänsä. Etenkin alussa uusin Mario vaikuttaa aivan edeltäjiensä hiilikopiolta, eikä kaltaiselleni veteraanille riitä haastetta nimeksikään. Onneksi pelin edetessä mukaan heitetään todella kekselitäitä ja oivaltavia esteratoja.Oman mausteensa soppaan tuo se, että peli laskee kaikki kentistä kerätyt kolikot. Kuulemma miljoonan kolikon keräämisestä seuraa mehukas salaisuus, joka tuottaa suurta nautintoa... Oma mammonasaldoni on hädin tuskin 50 000 paremmalla puolella, joten tavoitteesta ollaan vielä kaukana!
Edeltäjiensä tapaan New Super Mario Bros. 2 ei ole kaikkein pisin peli. Ahmaisin sen läpi muutaman illan aikana rauhallisesti pelailemalla. Läpäisy on kuitenkin vasta alku, sillä nyt alkaa tuhoton keräily ja etsintä. Pelistä löytyy runsaasti piilotettuja kenttiä, kaksi kokonaista salamaailmaa sekä ovelasti kätkettyjä jättikolikoita, joten peliä saa nuohota melkoisella antaumuksella, mikäli haluaa löytää kaiken. Lisäksi upouusi Coin Rush -pelimuoto onnistui lumoamaan minut ensi näkemältä. Coin Rushin ideana on periaatteessa juosta kolmen sattumanvaraisen kentän läpi kuolematta, keräten samalla tuhottomasti kolikoita. Tehtävää vaikeuttaa alati taustalla tikittävä aikaraja. Coin Rush on mainio tapa keräillä kolikoita varastoon, ja samalla se tuo mukaan ripauksen kilpailuhenkeä. Ennätykset nimittäin ovat julkisia. Jaiks!







Super Mariossa on sellaista yksinkertaista vetovoimaa, joka useimmista nykyajan peleistä tuntuu puuttuvan. Se on (melkein liian) helppo oppia, mutta haastava hallita. Nämä ovat niitä harvoja pelejä, jotka maistuvat yhtä hyvin hardcore-pelinörteille ja heidän pikkusisaruksilleen... Tai vaikka isovanhemmille. Perinteikäs mutta todella laadukas New Super Mario Bros. 2 on erinomaista viihdettä kaikille 3DS:n omistajille. Ostakaa se! Ja jos ette omista 3DS:ää, ostakaa sekin. Ei se ole edes iso investointi, ja loistavia pelejä löytyy tonnikaupalla.. :D

Taidankin tästä painella grindaamaan Coin Rushia. Ensi viikolla tapahtuu suuria asioita, joten blogini taitaa herätä taas eloon kesäisen hiljaisuuden jälkeen. Sanotaanko vaikka, että viikon kuluttua olen jo etelän maisemissa, ha ha ha! :D


tiistai 14. elokuuta 2012

Uusia tuulia (Ja vanhoja)


Pahoittelen jo etukäteen massiivista tekstiseinää. Mielessäni pyörii puolitoista ziljoonaa asiaa, joista haluan kirjoittaa. Olen otsikoinut eri kappaleet, jotta saan jotain tolkkua tähän mammuttimaiseen avautumiseen.


Asunto Oulusta

Viime viikolla sain viimeinkin asuntotarjouksen PSOASilta! Ehdin jo huolestua, kun sieltä päin ei kuulunut pihaustakaan viikkokausiin. Olin laittanut hakemukseni jo hyvissä ajoin, aivan kesäkuun alussa. Siitä syystä onnistuinkin nappaamaan kämpän Alppilasta, joka oli ensimmäinen vaihtoehtoni. Kolmen hengen solu yliopiston ja keskustan välimaastossa ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto ensimmäiseksi asuinpaikaksi. Tietenkään kämppäkavereista ei voi etukäteen tietää mitään, mutta ainakin itse asunnon pitäisi olla kunnollinen. Pääasia on tietenkin se, että ainakin löytyy katto pään päältä, ja pääsen kohta aloittamaan itsenäisen opiskelijaelämän Oulussa!



Rahaa tulee ja menee… Tai siis menee ja menee.

Muuton lähestyminen tuo mukanaan runsaasti ylimääräisiä menoja. Lukukausimaksut, vuokrat, vakuutukset, huonekalut ja astiat… Onneksi vanhemmat avittavat minua alkuun! Pakollisten hankintojen lisäksi lisäksi päätin ostaa uudet silmälasit. Nykyiset lasit sain vuosi sitten ilmaiseksi puolustusvoimilta (varusmiespalveluksen harvoja kunnollisia etuja). Ne ovat kyllä ihan tyylikkäät ja sopivat, mutta laadultaan vähän turhan ghetto-tasoiset jokapäiväiseen käyttöön. Ei ohennettuja linssejä, naarmuuntumattomasta pinnasta tai heijastuksen estoista puhumattakaan. Etenkin nuo heijastukset ärsyttävät, kun valokuvissa silmiäni ei näy tyyliin IKINÄ. Noh, uudet lasini ovat sitten laadukkaammat, mutta ulkonäöltään melko samanlaiset kuin nämä nykyisetkin. Mustat paksut sangat kehystävät kasvojani ihan sopivasti. Uudet lasit tulevat tosin olemaan ehkä vähän nykyisiä hipsterimmät… Näette sitten! 

Ai niin, ja polkupyörää kaipaisin. Minulla on viisi vuotta vanha maastopyörä, mutta mieluummin polkisin Oulussa jollain halvemmalla perusfillarilla. Yritin metsästää edullista baikkia kirpputorilta, mutta laihoin tuloksin. Jos joku haluaa päästä eroon vanhasta Jopostaan, ilmoittakoon minulle. :D


Chilli viikonloppu

Harri ja Pekka pääsivät viikonloppuvapaille kahden viikon kiinniolon jälkeen, joten tunnelma oli korkealla. Vietimme oikeastaan koko viikonvaihteen Harrin kämpille lukkiutuneina, mikä oli ainakin minulle ihan hauskaa vaihtelua kahden viikon eristyneisyyden jälkeen. Aika kuluikin kaljoittelun, elokuvien katselun, pelaamisen ja yleisen mähöilyn merkeissä. Toivottavasti tyypit ehtivät levätä tarpeeksi. Ensi viikonloppuna myös Joni pääsee vapaalle jalalle Ivalosta, joten luvassa lienee lisää sosiaalista vuorovaikutusta alkoholin vaikutuksen alaisena… Noh, my body is ready!


Nintendo

Zeldaa on takana jo päälle 17 tunnin verran, olen nautiskellut uudesta seikkailusta rauhalliseen tahtiin. Mikä parasta, tarina alkaa vasta toden teolla päästä vauhtiin! Minusta tuntuu, että seikkailun parhaat osuudet ovat vielä edessä. En ymmärrä, miksi Skyward Sword on saanut osakseen niin paljon vihaa faneilta. Pelin maailma ja rakenne ovat persoonallisimmat sitten The Wind Wakerin, ja ohjaus toimii kuin unelma. Grafiikkakin on nättiä, kunhan silmät kestävät sahalaitaisuuden. Olin jo melkein unohtanut, kuinka hyvältä uuden Zeldan pelaaminen tuntuukaan ensimmäisellä läpipeluukerralla…

Nyt takaisin pelaamaan. Viikonloppuna luvassa on todennäköisesti ensifiiliksiä New Super Mario Bros. 2:sta, joka julkaistaan perjantaina. On kai sanomattakin selvää, että kaltaiseni Nintendo-fanipoika nappaa uuden Mario-pelin heti tilaisuuden koittaessa! Samalla saan hyvän tekosyyn päivittää nykyisen 3DS-mallini uuteen XL-versioon… Mutta siitä tosiaan lisää myöhemmin!

tiistai 7. elokuuta 2012

Hämärää fiilistelyä pimeydestä ja muusta kivasta

Viime päivinä olen löytänyt pitkästä aikaa musiikkia, jota jaksaa kuunnella oikein urakalla. Kyseessä on japanilainen hip-hop-tuottaja sekä DJ nimeltään Nujabes. Miehen biisejä löytyy esimerkiksi Samurai Champloo-animesarjasta, jota olen vuosia sitten katsellut. En ole yleensä sen suurempi lökäpöksyjen tai japsimusiikinkaan ystävä, mutta Nujabesin instrumentaaliset biisit iskevät minuun ihan kybällä. Ikävä kyllä mies menehtyi pari vuotta sitten auto-onnettomuudessa, joten uutta tuotantoa ei ole luvassa... Noh, ainakin pääsen nauttimaan miehen koko tuotannosta kerralla. Kiitokset muuten Jarille, jonka facebook-seinältä tämän artistin tuotoksia ensimmäisen kerran bongasin.



Nujabesin letkeät, usein jazzista vaikutteita saaneet sävellykset ovat oivallista taustamusiikkia pimeneviin syysiltoihin. Niin paljon kuin pidänkin kesästä ja valosta, huomaan nauttivani tästä loppukesän iltojen pimeydestä.Tunnelma nousee aivan uudelle tasolle, kun aurinko laskee ja liikenne hiljenee (ei sikäli että se täällä periferialla liian vilkasta olisi muutenkaan). Etenkin viime vuonna tuli harrastettua öisiä kävelyretkiä hiljaisen Kemijärven kaduilla. Tuttuakin tutummat kävelytiet, parkkipaikat ja pihapolut tuntuvat öiseen aikaan täysin erilaisilta ja huimasti jännittävämmiltä... Suosittelen yökävelyitä kaikille. Tänä vuonna en ole niitä ehtinyt vielä sen suuremmin harrastaa (kiitos töiden), mutta kohta on jälleen aika lähteä terrorisoimaan naapurustoa hämärän turvin, heh heh!



Ai niin, lopuksi mainittakoon, että aloitin toissapäivänä The Legend of Zelda: Skyward Swordin pelaamisen. Olen vielä melko alussa (kahdeksan tuntia takana), mutta seikkailu on imaissut minut kertaheitolla mukaansa. SS on mukavan persoonallinen lisäys vähän paikallaan junnanneeseen sarjaan, mutta saa nähdä, yltääkö se sarjan kärkipelien ylvääseen joukkoon. Tällä hetkellä vielä vaikuttaisi ainakin siltä!


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Videoblogi: uusavutonta kokkausta

Tällä kertaa luvassa on harvinaislaatuista kuvamateriaalia. Tein nimittäin aivan oikeaa ruokaa! Meksikolainen tulinen jauheliha-papupata osoittautui kaltaiselleni avuttomalle nössykälle kiperäksi haasteeksi, jonka kuitenkin selvitin kunnialla... Vai selvitinkö? Katso video ja tiedät taas vähän enemmän!







AINEKSET: (4 annosta)

400 g               Naudan paistijauhelihaa
2 (200 g)         Sipulia
1 (200 g)         Paprika
1 tlk (380 g)    Pirkka ruskeita papuja (Tässä tapauksessa kidney-papuja)
1 tlk (390 g)    Pirkka chilitomaattimurskaa
1 dl                  vettä

                        suolaa
                        (sokeria)
                        (Taco-maustesekoitusta)
                        (Taco Sauce-kastiketta)
                        persiljaa tai korianteria hienonnettuna koristeeksi


Lopputulos muistutti pikemminkin muhennosta kuin pataa... Mutta hyvä tuli!