torstai 27. syyskuuta 2012

Kekkosen jalanjäljissä

Läpi internetin on korviini kantautunut ahdistunut huuto: "Miksi, oi miksi et ole päiväkausiin päivittänyt blogiasi, oi internetkirjoittelun ylipäällikkö?" Väkijoukot mellakoivat kaduilla ja epätietoisuus kalvaa kansanjoukkojen mieliä. Miksi Viimeinen luolasto on niin hiljainen, onko Kumpula kenties kuollut?

Noh, totta puhuen reilun viikon mittainen hiljaisuus johtuu pitkälti omasta laiskuudestani. Minulla on nykyään niin paljon menoja, että kirjoittelulle ei tunnu löytyvän aikaa tai inspiraatiota! Samalla tuntuu siltä, että nyt minun nimenomaan tulisi ylläpitää blogia. Ehkäpä minun pitäisi vain kirjoittaa lyhyempiä postauksia, eikä pyrkiä joka kerta elämää suurempien novellien tuottamiseen? Tällä kertaa haluan vain lyhyesti mainostaa uutta, uljasta hiustyyliäni.


Suureksi kauhukseni olen huomannut hiuspohjani ohentuneen melkoisesti viime aikoina. Vielä villeinä teinivuosina kuontaloni oli niin paksu, että sillä olisi voinut mopata lattian. Nykyään asiat ovat toisin, ja joka paikassa lojuvat irtohiukset kertovat oma kieltään kehityksen suunnasta. Ei minua todellakaan voi kaljuksi luonnehtia, mutta tulevaisuus vaikuttaa vähän synkältä. Ilmeisesti äly ja hiukset eivät mahdu saman päähän.

Päätin sitten hankkiutua hiuksista eroon ihan omatoimisesti. Kiitokset Harrille ammattitaitoisesta parturoinnista! Armeijasta pääsyn jälkeen olin jo unohtanut, kuinka hyvältä muutaman millin mittainen sänki tuntuukaan päälaella. Ihan kuin hiekkapaperia silittäisi!

 Aaah.



tiistai 18. syyskuuta 2012

OMAKEn leffailta



En ole varsinaisesti mikään mangan tai animen suurkuluttaja, mutta japanilainen popkulttuuri on kuitenkin lähellä sydäntäni. Pyrin hankkimaan joka kuukausi käsiini uusimman Anime-lehden ihan vain pysyäkseni kärryillä alan ilmiöistä. Katselen ehkä muutaman animesarjan vuodessa, ja mangaa ostelen silloin tällöin. Viime vuosina olen kerännyt kirjahyllyyni lähinnä Hopeanuolta ja Weediä, sekä tietysti Zelda-mangat. Merkittävä osa suosikkipeleistäni on japanilaista alkuperää, mikä osittain selittää kiinnostukseni aihepiiriin.

Eräänä päivänä olin tavalliseen tyyliini löntystämässä luentosalista toiseen, kun katseeni eksyi räikeään mainoslappuseen ilmoitustaululla. Mainos koski OMAKEn (Oulun Manga- ja animekerho) järjestämää animeleffailtaa. Luvassa olisi kuusi tuntia vapaamuotoista hengailua, animen katsomista sekä videopelien mättämistä hyvässä hengessä. Päätin pistää päivämäärän muistiin ja käydä tutustumassa järjestöön tarkemmin.

Niin koitti lauantai, ja puoli viiden aikaan löysin itseni Puolivälinkankaan nuorisotalon aulasta. Aluksi olin vähän jäässä, ja tunsin itseni uunoksi seistessäni siinä animegurujen keskellä. Enemmistö oli naisia, kuten osasin etukäteen odottaa, mutta myös miehiä oli paikalla runsaasti. Valtaosa jäsenistä vaikuttaisi olevan yliopisto-ikäluokkaa, mutta myös teinityttöjä sekä parrakkaita herrasmiehiä oli eksynyt paikalle. Onneksi stereotypiat epäsosiaalisista otakuista osoittautuivat aiheettomiksi, ja minut otettiin heti avosylin vastaan. Ennen kuin tajusinkaan, juttelin jo suu vaahdossa 3DS-pelien laadusta, Digimonin kamalasta suomidubista, mangan käännösvirheistä, opiskelusta ja kaikesta mahdollisesta!

OMAKE järjestää leffailtoja noin kerran kuukaudessa, mutta tämä kerta sattui myös olemaan järjestön kymmenvuotisjuhla. Tarjoilutkin olivat sen mukaiset, sillä paikalla oli ylettömästi herkkuja. Jokainen jäsen toi paikalle jotain syötävää, itsekin raahasin paikalle jotain Lidlin suklaamuffineja. Tolkuttoman ylensyönnin jälkeen oli aika siirtyä itse animen pariin. Paikalle oli raahattu kunnon videotykit ja äänentoistolaitteet ja lukuisia sohvia. Ensimmäisenä oli vuorossa kolme jaksoa sarjasta Oh My Goddess! Tämä tyttömäinen ja varsin tunnettu sarja ei herättänyt minussa suurempia tunteita, mutta hyvässä seurassa tämäkin tuuba jaksoi maistua.

Tauolla huomasin ilokseni, että pari äijää oli raahannut paikalla Xboxin, pelejä ja neljä ohjainta. Nyt päästiin minun mukavuusalueelleni! Aluksi porukka väänsi jotain väsynyttä Naruto Ninja Stormia, mutta pienen painostuksen jälkeen peli vaihtui Castle Crashersiin! Castle Crashers on yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni, joten minua ei tarvinnut varsinaisesti suostutella mukaan! Värikkään ja humoristisen mättöseikkailun parissa aika kului kuin siivillä, ja samalla oli hyvin aikaa heittää läppää muiden pelaajien kanssa.

Loppuilta vierähti pelailun ja yleisen hengailun merkeissä, ja itse animen katselu jäi omalta osaltani vähemmälle. Tämä oli kuitenkin erittäin okei, sillä OMAKEn tapahtumat ovat melko vapaamuotoisia tilaisuuksia. Ehdin illan mittaan tehdä tuttavuutta monen samanhenkisen tyypin kanssa, joten leffaillasta jäi erinomainen jälkimaku. Aion kyllä tulevaisuudessakin osallistua OMAKEn tilaisuuksiin, ja ensi kerralla liityn itsekin jäseneksi. Samalla voisin vähän aktivoitua anime- ja mangarintamalla. On olemassa paljon sellaisia sarjoja, joihin olen aikonut tutustua paremmin, mutta en ole laiskuudeltani saanut mitään tehtyä.



Asiasta toiseen, ensi viikonloppuna käyn pitkästä aikaa Kemijärvellä. Saa nähdä, miltä tuntuukaan palata tuohon syrjäisen takapajulan perimmäiseen kolkkaan. Ilahduttaako Lapin kotoisuus vai masentaako periferian harmaus? Joka tapauksessa tuntuu hyvältä, kun voi käväistä taas kotipaikkakunnalla moikkaamassa kavereita ja perhettä.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Viime aikoina katsottua: The Expendables 2

Viime aikoina olen käynyt useasti elokuvissa. On se mahtavaa, etten enää joudu ajamaan sataa kilometriä Rovaniemelle nähdäkseni uusia leffoja! Massiivisen Finnkinon lisäksi uuden kämppäni välittömästä läheisyydestä löytyy pieni yksityinen elokuvateatteri nimeltä STAR. Finnkinon teattereiden kolossaalisesta kokoluokasta jäädään kauas, mutta STARin salit ovat mukavan siistejä ja kotoisia. Penkitkin ovat kaikessa pehmeydessään parhaimmat mitä olen missään teatterissa nähnyt! Iltanäytöksessä pitää melkein varoa, ettei nukahda trailereiden aikana, heh heh!

Viime viikonloppuna STARissa pyöri sekä The Expendables 2 että uusi Total Recall. Kevyen viihteen suurkuluttajana olin velvoitettu katsomaan kummankin. Lipuille ei kertynyt hintaa kuin kuusi euroa per leffa (erikoisviikonloppu), joten edes kaltaiseni köyhä opiskelija ei joutunut pihistelemään! Mikä parasta, pikku teatterin henkilökunta oli ystävällistä, ja yltyi suorastaan rupattelemaan kanssani ennen leffan alkua! Tämä jos mikä innostaa palaamaan STARiin tulevaisuudessakin.

Muinaisten mörssäreiden paluu


Päätin katsoa ensimmäisenä The Expendables 2:n, koska ennakkoon arvelin sen olevan kahdesta vaihtoehdosta se köykäisempi. Olen nähnyt ensimmäisen osan peräti kolme kertaa, enkä välittäisi nähdä sitä enää koskaan. Lähtökohtahan oli mitä parhain: Sylvester Stallone ja joukko muita ikivanhoja 80-luvun actiontähtiä palaa puikkoihin uudessa toimintaleffassa! Ensimmäisellä katselukerralla papparaisten tähdittämä toimintaraina vielä tuntui hyvältä, mutta seuraavilla kerroilla elokuvan ongelmat alkoivat todella nyppiä. The Expendables oli liian hidastempoinen ja sekavilla toimintakohtauksilla varustettu rymistely, joka vieläpä tuntui ottavan itsensä vähän liian vakavasti. Ennakkotrailereiden perusteella The Expendables 2 ei näyttänyt ensimmäistä osaa kummemmalta. Se, että Stallonen rinnalle lyöttäytyy entistäkin enemmän vanhainkodin toimintatähtiä, ei yksistään saanut munaani vaahtoon.


Onneksi ennakkoasenteeni osoittautuivat vääriksi! The Expendables 2 on juuri sitä, mitä ensimmäisen osan olisi pitänyt olla: Räjähtävää äksöniä, hyviä ja kekseliäitä taistelukohtauksia sekä aidosti hauskaa huumoria. Totta kai Stallonen suonikohjuiset lihakset ovat vähintään yhtä etovaa katsottavaa kuin viimeksikin, mutta onneksi muut starat tuntuvat saaneen enemmän aikaa parrasvaloissa. Dolph Lungren on aivan käsittämätön roolissaan ruotsalaisena palkkatappajana. Miehen suoristusta seuraa epäuskoisen huvittuneisuuden vallassa. Mikä parasta, Bruce Willis ja Arnold Shcwarzxtrtsgfrhn... ARSKA pääsivät viimeinkin teurastamaan porukkaa kuin viimeistä päivää. En ole ikinä pitänyt Jean-Claude Van Dammesta, mutta hän oli aivan loistava valinta pääpahiksen rooliin. Jotain elokuvan pöhköydestä kai kertoo se, että tämän ranskalaisen pahiksen nimi on Jean Vilain! :'D

Toki osa läpästä on edelleen tönkköä. Mukana on kiusallista uhoilua ja loputtoman teennäistä "hauskaa huulenheittoa ystävien kesken". Onpa sekaan lykätty vielä täysin turha kohtaus, jossa sotilas kertoo nyyhkytarinan kuolleista tovereistaan. TYLSÄÄ!  Onneksi tämän turhan kakan lisäksi käsikirjoitukseen on tajuttu lisäillä roppakaupalla viittauksia muihin toimintaleffoihin. Neljättä seinää rikottiin aivan koko ajan, mikä sai yleisön ajoittain villiksi. Etenkin lopputaistelun aikana läppä yltyi niin levottomaksi, että väkisinkin alkoi naurattaa! Vuoden köyhin ja samalla hauskin elokuvahetki koettiin siinä vaiheessa, kun Chuck Norris kertoo jäätävän huonon Chuck Norris -vitsin. Nyt olen nähnyt kaiken!

 Suosittelen kaikkia toiminnan ja 80-luvun ystäviä tsekkaamaan The Expendables 2:n. Vaikka suurin osa leffan kaartista kuuluisikin luonnontieteellisen museon paleontologisielle osastolle, löytyy rahoille runsaasti vastinetta. En panisi pahakseni, jos tulevaisuudessa ilmestyisi vielä kolmas The Expendables. Toivottavasti siinä joukkoon lyöttäytyisivät vielä Vin Diesel, Steven Seagal sekä Keanu Reeves. Stallone taitaa olla jo kohta sen verran iäkäs herra, että jatko-osalla alkaa olla kiire. Toisaalta onnistuuhan se ammuskelu yhtä lailla pyörätuolistakin käsin... :D



tiistai 4. syyskuuta 2012

Humanistikumpulan seikkailut Oulun ihmemaassa: Osa 2

KEBABBIA PERKELE! (ilime kertoo kaiken)
Nuudelit: Opiskelijan ruokavalion alfa ja omega



Hei ihmiset! Naputtelen tätä päivitystä uutuuttaan kiiltelevässä solukämpässäni! Tavarat ovat enemmän tai vähemmän paikoillaan (lattialla lojuu ylimääräisiä vaatekappaleita, pitäisiköhän nostaa ne pois?), netti saatiin pelaamaan eilen, ja syksyinen auringonpaiste valaisee huoneeni. Leppoisan tunnelman kruunaa oven ulkopuolelta kantautuva vaimea pasuunansoitto... Kämppis ilmeisesti viilailee taitojaan.

Kaikki kyselevät minulta jatkuvasti, miltä tuntuu viimeinkin asua omillaan. No hyvältähän se tuntuu! Tietenkin minun tulee huolehtia vuokran maksusta ja siivoamisesta, eikä jääkaappikaan täyty maagisesti joka päivä. Uutuudenviehätys on kuitenkin niin voimakas, että jopa roskapussin vieminen tuntuu mielekkäältä tehtävältä. Haha! :D Rakastan sitä tunnetta, että voin elää täysin itsenäisesti

Vaikka kamaa olikin melkoisesti, sujui varsinainen muuttoprosessi hämmentävän kivuttomasti. Äiti ja Marja-Leena taikoivat tavarat paikoilleen sellaisella tehokkuudella, että jopa sissikomppanian huoltojoukkue jäisi toiseksi! Ja ihan kuin muuttokuorman tuominen ja kämpän sisustaminen ei olisi riittänyt, äiti ja Marja-Leena tarjosivat minulle vielä tolkuttoman kebab-aterian paikallisessa mättölässä... Sekä elokuvalippuja! Kävimme sitten katsomassa Woody Allenin uusimman elokuvan, jonka nimeä en ihan oikeasti tähän hätään muista. En tiennyt elokuvasta etukäteen mitään, eikä lajityyppi ole suosikkini, mutta ehkä juuri tämän takia katselukokemus oli ihan mielenkiintoinen. Ehkä minun pitäisi tutustua Allenin tuotantoon paremminkin!

Olen oikeasti aika otettu siitä, kuinka paljon ihmiset ovat nähneet vaivaa vuokseni. Kaikki tämä vain sen takia, että muuttoni sujuisi mahdollisimman jouhevasti... Loputtomat kiitokset kaikille jotka ovat olleet tukenani. :)

Tunnen itseni jo aidosti Oululaiseksi. Osaan liikuskella Oulun pohjoispuolella melko taidokkaasti, vaikka paikkojen nimet ovatkin vielä hakusessa silloin tällöin. Yliopistolla on joka päivä jotain tekemistä, vaikka luennot alkavatkin vasta ensi viikolla. Tänä iltana olisi luvassa jonkin sortin saunailta, jonne lähdenkin heti kun saan tämän tekstiseinän levitettyä verkkoon.

Vielä olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, joten lisää on luvassa mitä pikimmiten! Pitäkää lippu korkealla, minä ainakin pidän!