tiistai 12. helmikuuta 2013

Viime aikoina katseltua: Netflixin tarjontaa!

Vuosia odottamani ja kuolaamani Netflix-palvelu rantautui suomeen lokakuussa. Muistaakseni kirjoitin tuolloin täällä blogissakin Spartacuksen seksiä tihkuvasta hienoudesta. Kahdeksan euron kuukausimaksua vastaan käyttäjän eteen avautuu satojen elokuvien ja televisiosarjojen kirjasto. Sisältöä voi sitten töllöttää verkon kautta niin paljon kuin istumalihakset suinkin antavat myöten! Kuitenkin heti alkoi kuulua valitusta, itkua ja parkua siitä, kuinka Suomen valikoima häviää Yhdysvaltojen vastaavalle.

Vitun ääliöt.

On toki totta, ettei heti julkaisussa mukaan saatu koko suunnatonta, tuhansien ja tuhansien leffojen kirjastoa, joka jenkeillä on käsissään. Se olisikin ollut täysin mahdotonta monista eri syistä. Euroopan pirstaleiset markkinat eivät ole mikään helppo kohde tällaiselle palvelulle. Eri elokuvien ja erityisesti sarjojen oikeudet ovat ihan hajallaan, ja monesti sarjat nähdään täällä pahasti jälkijunassa. Tietenkään The Walking Deadista ei löydy kolmea kautta, kun FOX näyttää sitä tälläkin hetkellä televisiosta. Netflixin Suomen valikoima oli jo julkaisussa suorastaan hämmästyttävän laaja (melkein kaikki oli vieläpä tekstitetty), ja tarjonta vain paranee ajan myötä. Tässä muutamia poimintoja viimeaikaisista katseluelämyksistäni.


Nokkapokka! (Quack Pack!)

Jos Netflix ei olisi katselutottumuksiani vapaasti vakoileva ja kaiken jakava palvelu, se voisi olla täydellinen guilty pleasure-luola. Palvelusta nimittäin löytyy paljon sellaista, mitä on kauan halunnut katsoa, mutta ei kehtaa vuokrata tai edes lainata kirjastosta... En puhu nyt mistään aikuisviihteestä, vaan päinvastoin esimerkiksi vanhoista piirretyistä! :D

Nokkapokka on piirrossarja, joka kertoo Aku Ankan ja tämän sukulaispoikien edesottamuksista. Jujuna on se, että ankanpojat ovat teini-ikäisiä. Pelkkä ajatuskin kuulostaa vähintään pyhäinhäväistykseltä, mutta jostain syystä Nokkapokka on nautittava sarja! Suurin kiitos kuuluu erinomaiselle suomenkieliselle dubbaukselle, joka vetää kaiken aivan överiksi. Yleensä nuoria poikia ääninäyttelemään hankitaan vanhoja eukkoja, mutta Nokkapokassa Tupun, Hupun ja Lupun suomenkielisina ääninä toimii kolme äärimmäisen lahjakasta teinipoikaa. Ja kaikesta huomaa, että tyypeillä on ollut hauskaa! Oikeasti ulisin naurusta jaksossa, jossa pojat muuttuivat supersankareiksi! Tämän tasoista kahjoa huumoria ei 2000-luvun piirretyistä enää löydä, kun kaikki on tehty saman wannabe-animemuotin mukaan.



Spartacus

Toinen kausi saapui viimeinkin katsottavaksi (vaikka Netflixin mukaan se onkin kolmas, sillä minisarja Gods of the Arena lasketaan muka toiseksi kaudeksi). Uudet jaksot toivat mukanaan lisää toimintaa, lisää verta sekä lisää tissejä. Ensimmäisen kauden kaavaa ei siis lähdetty rikkomaan, ja hyvä niin! Kun orjakapina on roihahtanut ensimmäisen kauden jälkeen kunnolla käyntiin, sarjan luonne muuttui varsin radikaalisti. Gladiaattoritaisteluita ei enää ole juuri lainkaan, kun niiden tilalle tulee avointa sotaa roomalaisia sotilaita vastaan. Kuitenkin sarja tuntuu edelleen eheältä, ja on nolostuttavuuksiin yltyvästä tissisirkuksesta huolimatta edelleen hyvin kirjoitettu. Tutut hahmot saavat lihaa luidensa ympärille, ja uusia tuttavuuksia lyöttäytyy mukaan. Hieman tietenkin häiritsee, että päähenkilö Spartacuksen näyttelijä jouduttiin vaihtamaan. Mutta minkäs sille voi, kun Andy Whitfield kuoli tuotantokausien välillä. 

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että tämänkin kauden finaalissa moni pääsee hengestään. Varsinaista kreikkalaista tragediaa! Huomasin yllätyksekseni, että olen ehtinyt kiintyä useaan eri hahmoon. Toisaalta suorastaan hihkuin innosta, kun eräs mulkero sai viimeinkin ansionsa mukaan! Hehehe! Nyt vain odotan tarinan päättävää kolmatta tuotantokautta, joka alkoi juuri jenkkilässä. Kerrankin sarja, joka osataan lopettaa ajoissa!







Dexter

Muistan katsoneeni Dexteriä parin jakson verran jo muinaisina aikoina, jolloin ensimmäinen kausi saapui Suomeen. Pidin sitä tuolloin ihan hyvänä, mutta en varsinaisesti koukuttunut. Kuitenkin Pekka hehkutti sarjaa minulle siinä määrin, että lupasin tutustua Dexteriin uudestaan paremmalla ajalla. Nyt katsoin yhden vuorokauden aikana koko ensimmäisen tuotantokauden, ja tykkäsin enemmän kuin etukäteen osasin edes toivoa! Herrasmiessarjamurhaaja Dexter on kaikessa sosiopaattisuudessaan sympaattinen ilmestys, ja ensimmäisellä kaudella riitti yllättäviä juonenkäänteitä. Aloitin suoraan toisen tuotantokauden katsomisen, mutta jouduin pysäyttämään jo muutaman minuutin jälkeen. Silmäni melkein vuosivat verta, sillä jostain käsittämättömästä syystä toinen tuotantokausi ei ole HD-tasoisena, vaikka kaikki muut ovat! Perin kummallista.




Nytkin pitäisi lukea ruotsia, mutta taidan mieluummin katsella jakson Uutta Sherlockia. Tai vaikka jonkin leffan... Tai jos aloittelisin tänä viikonloppuna sen FireFlyn katselun... Kyllä nykyään on elämä helppoa, kun löytyy Netflix. :)

1 kommentti: