sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Haloo Levi!

Heipä hei! Katkaisen viimeinkin tämän kiusallisen hiljaisuuden, joka blogissani on viime viikkoina vallinnut. Päivitysten puute on johtunut harvinaisen päättäväisestä räkätaudista, joka on imenyt minusta kaikki mehut viimeisten viikkojen aikana. Aluksi ääneni muuttui suoranaiseksi Darth Vaderin mörinäksi. Viikon mittaisen mutinan jälkeen kurkkukipu alkoi viimeinkin hellittää, mutta sitten iski niin sanottu "prätkähiiriflunssa". Toisin sanoen nenäni löi hanat auki, ja räkää alkoi tursuta koko ajan joka rööristä. En ole vieläkään selviytynyt tästä viheliäisestä nuhasta, mutta ainakin minulla on viime päivinä ollut muuta ajateltavaa!

Viikko sitten hyppäsin junan kyytiin ja saavuin jälleen kerran Kemijärvelle. Pikku Lapinloma tekee terää "ahkeran" opiskelun lomassa. Vanhempia on toki kiva nähdä, mutta reissun pääasia ei suinkaan ollut Kempassa möllöttäminen ja ilmaisesta elämisestä nauttiminen. Torstaina lähdimme nimittäin Jonin, Pekan ja Harrin kanssa Leville mökkeilemään! Tätä reissua olikin suunniteltu viikkokausia.

Mökillä aika kului kuin siivillä! Saunomisen ja kaljoittelun lisäksi katselimme pari laatuleffaa (Mortal Kombat 1 & 2 sekä Hobo With a Shotgun, Oscar-tason kamaa kuten nimestä voi päätellä). Oli sanoinkuvaamattoman hauskaa vain chillailla porukalla oikein olan takaa! Mutta viikonloppu ei suinkaan rajoittunut pelkkään kalsarikännäämiseen. Perjantai-iltana käppäilimme Levin hoodeille, pyörähdimme baareissa ja lopulta päädyimme Haloo Helsingin keikalle Hullu Poro -areenalle.

Kummallista kyllä, mistään ei löytynyt tarkkaa tietoa keikan alkamisajankohdasta. Klo 21:00 - 4:00 ei ole erityisen tarkka määrite, joten käppäsimme varmuuden vuoksi paikalle todella hyvissä ajoin. Puoli kymmeneltä areenalla oli lisäksemme ehkä kaksi ihmistä, joten liukenimme paikalta mahdollisimman vikkelästi ja huomaamattomasti. Seuraavat pari tuntia vietimme Pub Hölmölässä, jossa vietimme aikaa jo kesällä road tripin aikaan. Olen edelleen sitä mieltä, että Hölmölä on paras vierailemani pubi napapiirin pohjoispuolella. Kaljoittelun lisäksi pelasimme muutamia elämää suurempia pöytäjalkapallomatseja. Puolen yön aikaan pamahdimme sitten Haloo Helsingin keikalle.

Paikalla oli todella paljon porukkaa, mutta keikalla ei kuitenkaan ollut epämiellyttävän ahdasta. Haloo Helsinki on eräs niistä harvoista suomalaisbändeistä, joista olen aivan oikeasti kiinnostunut. Laulaja Elli on paitsi todellinen hottis, myös sympaattisen ja omaperäinen esiintyjä. Lisäksi bändin biisit ovat kautta linjan tarttuvia ja hyvin sanoitettuja kipaleita. Olen kuunnellut Haloo Helsingin biisejä valtavia määriä, erityisesti intissä roikkuessani. Olikin upeaa nähdä bändin jäsenet niin läheltä ja fiilistellä tuttujen sävelten tahdissa. Settilista oli valittu huolella, ja suurin piirtein kaikki suosikkikappaleeni soitettiin tunnin aikana. Pekka oli vähintään yhtä kikseissä kuin minäkin, ja ylipäätään yleisö oli menossa mukana.

Keikan jälkeen jäimme vielä chillailemaan areenalle puoleksi tunniksi, minkä jälkeen jatkoimme eteenpäin. Muut jäivät vielä aamuyöhön saakka hääräilemään Levin yöelämään, mutta flunssaisena tylsimyksenä valuin paikalta takaisin mökille. Joka tapauksessa keikka (kuten koko viikonloppu) osoittautui kaikkien odotusten veroiseksi, ja jopa paremmaksi. Tänä vuonna pitää kyllä ehdottomasti palata Leville samoissa merkeissä! Ei kuitenkaan aivan heti, sillä tämän viikonlopun jälkeen lompakkoni huutaa hoosiannaa vähintään samalla volyymillä kuin maksani ja laardivatsani.

Onneksi huomenna on neljäs päivä, ja opintotuet pamahtavat tilille! Uu jeah!

Jään kaipaamaan tuota karvalakkia. Nyyh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti