perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kelaa tätä!

Viimeinen luolasto on viime aikoina ollut jopa aiempaa pelikeskeisemmäksi blogiksi. Tämä ei ole lainkaan huono juttu, lukeehan tätä saittia myös moni tuttavapiirini ulkopuolinen tyyppi, jota ei välttämättä kiinnosta henkilökohtainen angstini. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa pitkästä aikaa tuiki tavallisen "hyvän fiiliksen päivityksen."

Rakastan perjantaita. Kukapa ei? Arjen rasitukset on juuri päihitetty ja viikonloppu häämöttää edessä kuin El Doradon kultainen kaupunki. Tunne on entistäkin voimakkaampi, kun päivä alkaa ruotsin luennon kaltaisella maanpäällisellä kiirastulella. Puolentoista tunnin pelonsekaisen änkytyksen jälkeen ei ole mitään mukavampaa kuin astella ulos luentosalista ja maleksia vielä pari tuntia yliopistolla. On muodostunut ikään kuin perinteeksi, että lampsimme Aleksin kanssa ruotsinluennon jälkeen humanistikahvila Humukseen. Siellä on leppoisaa hörppiä kahvia ja jutella niitä näitä. Humus on ehdoton suosikkipaikkani yliopistolla. Kupillinen kahvia maksaa 1,10 euroa, ja erikoisuutena kahvikuppeja on kaikissa kokoluokissa ja väreissä! Toisinaan käy tuuri, ja onnistun nappaamaan suunnattoman suuren kupposen. Silloin mieleni valtaa voittajafiilis! Puolenpäivän aikaan voikin sitten jatkaa matkaa kotiin.

Kevät alkaa saapua Ouluun, vaikka tällä hetkellä ulkona onkin pilvistä ja vähän ankean näköistä. Olen silti tuntenut, kuinka mereltä aina puhaltava tuuli on muuttunut hieman lämpöisemmäksi. Eilen aurinko paistoi jo todella kirkkaasti paljastaen asvalttia pyörätien varrelta. Linnutkin huutavat rivouksia puissa. Olen oppinut viimeisten vuosien aikana tajuamaan, kuinka valtavasti vuodenajat ja ennen kaikkea valon määrä vaikuttavat mielialaani. Olen tyytyväisempi kuin kuukausiin. Koska asun neljännessä kerroksessa, voin huoletta pitää verhot apposen auki ilman että naapurit kyyläisivät tekemisiäni. Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun herään ikkunasta porottavaan auringonpaisteeseen!

Aleksi totesi tänään, että Anssi Kelan uusi albumi ilmestyy tänään. Tämäpä mukava yllätys! Muistan kuunnelleeni Anssi Kelaa todella paljon yläasteella. Nummela on edelleen mielestäni eräs kaikkien aikojen parhaista suomenkielisistä albumeista. Kelan siisti ääni ja ennen kaikkea mieleenpainuvat lyriikat tekevät miehen biiseistä miellyttävää kuunneltavaa. Lisäksi Anssi on mitä ilmeisimmin todella hyvä jätkä. Suosittelen lukemaan hänen blogiaan osoitteessa www.anssikela.fi, sieltä löytyy oivaltavia juttuja. Olin kuitenkin lievästi pettynyt edelliseen, vuonna 2009 julkaistuun levyyn. En vain lämmennyt konseptialbumi Aukiolle. Kappaleet eivät toimineet yksinään, eikä kokonaisuuskaan ollut kovin ihmeellinen.

Uusi albumi, todella omaperäisesti nimetty Anssi Kela, löytyy Spotifystä jo heti julkaisupäivänä. Näin se pitääkin tehdä! Olen kuunnellut sen kertaalleen läpi, ja tykkään kovasti! En osaa yhden kuuntelukerran perusteella mitään syväluotaavaa analyysiä, mutta Kelalta tuntuisi löytyvän rohkeutta kokeilla aika uudenlaisia juttuja. Mukana on kasarityylistä syntikkaa ja muhkeita rumpuja, mutta olin kuulevinani jopa hieman hiphop-vaikutteisia rytmejä. Suosittelen kuuntelemaan!


Adios mä lähden, mut ei huolta! Blogi elää, ja uskaltaisin jopa luvata päivitystahdin paranevan. Kun luonto herää henkiin, puhaltaa Viimeiseen luolastoonkin lämmin kevätpuhuri! :)

1 kommentti:

  1. Heh, ei voi sanoa muuta kuin et JOO oon samaa mieltä (paitsi ruotsista, krhmmm) :D Mistä biisistä tykkäilet eniten?

    VastaaPoista