keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Syntymäpäiväni kunniaksi Hyrulen historian havinaa

Jälleen vuosi mittarissa ja harmaita hiuksia plakkarissa! Mahtaa olla huono merkki, kun heräilen luonnostani ennen yhdeksää, vaikka en olisi edes asettanut itselleni herätystä. Seuraavaksi varmaan pitää lähteä sauvakävelylle ja bingoon. Ja ostaa kesäksi uusi tuulitakki. Sellainen violetti.

Urgh!

Ajatus nostatti hieman oksennusta kurkkuun. 21 on itse asiassa aika katu-uskottava ikä. Oikein sopiva tällaiselle yliopistohipsterille. Voisinkin sitten tyytyväisenä lopettaa ikääntymiseni tähän, kiitos!

Vuosi sitten julkaisin syntymäpäivänäni uuden videoblogauksen youtubessa. Jatkan tätä perinnettä (Ehkä se on nyt perinne, kun teen sen toistamiseen), ja aihekin on melko samanlainen. Vuosi sitten änkytin vaivaantuneesti Zelda-aiheisesta mangasta, jota olin onnistunut netistä haalimaan. Nyt vuorossa on mietteitäni Hyrule Historia -nimisestä Zelda-opuksesta. Sarjan fanipoikana olisin voinut vaahdota kirjasta vaikka puoli tuntia, mutta yritin tiivistää ajatukseni kaikille ymmärrettävässä muodossa 11 minuuttiin. Toivottavasti pidätte uusimmasta pätkästä, vaikka kaikki tämä suustani erittyvä fanipojan kuola saakin minut ajottain sönkkäämään. :D



No mutta se siitä mainostusosuudesta. Mitä aion tehdä juhlistaakseni syntymäpäivääni? Tänään on juuri sopivasti Iron Man 3:n ensi-ilta, joten menen katsomaan sen päivänäytöksessä Ollin kanssa. Samalla saan erinomaisen tekosyyn jättäytyä pois päivän ainoalta luennolta (Tiedän, kunnon yliopistomentaliteetti). Odotukseni ovat varovaisen korkealla elokuvan suhteen, vaikka Avengers asettikin riman niin korkealle, ettei sitä pelkän Iron Manin voimin millään ylitetä. Jos toiminta on näyttävää ja Robert Downey Jr. heittää leffan aikana vähintään viisi hyvää läppää, koen tulleeni viihdytetyksi. Illan päätteeksi olisi sitten tarkoitus mennä päihtymään Tiiman, Indeksin ja Kultun vappusaunaan. En siis itse tietenkään sauno, menen vain nauttimaan akateemisesta ryyppäämisestä.

Tästä voi tulla hyvä päivä :)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Netflix, tuletko vaimokseni?

Voi tätä luomisen tuskaa. Mistä sitä kirjoittaisi? Enhän minä ole viime aikoina tehnyt muuta kuin opiskellut, pelannut Bioshock Infiniteä ja... Istuskellut kotona katsellen Netflixiä! Jes, tyhjänpäiväisistä televisiosarjoista voi aina avautua.

Minulla onkin ollut muutaman viime päivän aikana jonkinlainen kummallinen historiasarjabuumi meneillään. Olen yrittänyt etsiä jotain muinaisiin aikoihin sijoittuvia lyhkäisiä sarjoja, jotka jaksaa katsoa kerralla läpi. Tässä uusimmat löytöni:

Taivaan pilarit


"Kaipaan jotain Game of Thronesin tapaista, mitä teen?"
"Katso Taivaan pilarit, senkin likainen homo."

Taivaan pilarit on keskiaikaiseen Englantiin sijoittuva jännittävä minisarja, joka perustuu Ken Folletin samannimiseen kirjaan. Kahdeksan jakson mittainen tarina kuvaa Kingsbridgen maakunnan tapahtumia usean vuosikymmenen ajan 1100 -luvulla. Varsinaisesti tarinan punaisena lankana toimii uuden katedraalin rakentaminen, mutta sen ympärille on kyhätty paljon mielenkiintoisempien juonikuvioiden verkko. Mukana on esimerkiksi taistelua Englannin kruunusta sekä runsaasti traagisia ihmiskohtaloita. Päähahmot ja suuri osa juonen tapahtumista ovat fiktiivisiä, mutta tarinan sekaan on viljelty runsaasti aitoja henkilöitä ja oikeita tapahtumia. Aito viitekehys tekee korkealentoisesta tarinasta vieläkin kiehtovamman, ja sarja on kaapannut keskiajan hengen varsin aidolla tavalla.

Katso, jos... Pidät jännityksestä, villistä tarinasta ja keskiaikaisesta miljööstä. Isolla budjetilla tehty sarja on tarpeeksi mielenkiintoinen viihdyttääkseen muitakin kuin historiaan perehtyneitä.

Älä katso, jos... Haluat toisen Game of Thronesin. Luvassa ei ole lohikäärmeitä tai zombeja.

5 / 5. Kovaa kamaa.


 

Borgiat


Tämä renessanssin Italiaan sijoittuva sarja oli minulle entuudestaan tuntematon. Se keskittyy nimensä mukaisesti kuvaamaan Borgia-perheen edesottamuksia. Perheen upporikas ja korruptoitunut isä Rodrigo Borgia onnistuu vuonna 1492 nousemaan paaviksi lahjonnan ja uhkailun avulla. Tämä ymmärrettävästi herättää kiistoja, ja johtaa ennen pitkää kansainvälisiin selkkauksiin. Sarja seuraa oikeita historiallisia tapahtumia, vaikka paljon yksityiskohtia onkin varmasti kirjoitettu uusiksi. Pääosin tapahtumat pysyvät varsin uskottavina.

Jos Borgiat eivät ole tuttuja, suosittelen ensin lukemaan heistä historiankirjoista tai netistä. Kyseessä oli kunnon renessanssinaikainen mafiaperhe, jonka jokaisella jäsenellä oli luurankoja kaapissan. Paavin valta yhdistettynä hurjaan varallisuuteen tarjosi mahdollisuuksia vaikka millaiseen kieroiluun. Aihe on siis erittäin otollinen tällaiselle ison budjetin jännityssarjalle. Ikävä kyllä Borgiat on ajoittain hieman tylsää katseltavaa. Vatikaanin sisäisistä konflikteista ei oteta irti niin paljon kuin toivoisin, ja tarinakin pääsee vauhtiin vasta kauden lopussa. Toista kautta ei vielä löydy Netflixistä, mutta toivottavasti se sinne joskus lisätään.

Katso, jos... Haluat perehtyä aitoon Euroopan historiaan mielenkiintoisella tavalla. Mukana on murhia, salaliittoja ja jopa pari kunnon taistelua. Jeremy Ironsin aristokraattinen ääni (Leijonakuninkaan Scar) sopii täydellisesti Rodrigo Borgialle.

Älä katso, jos... Katolinen kirkko ja vatikaanivaltio saavat jo ajatuksen tasolla haukottelemaan. Mukana on paljon tyhjäkäyntiä ja turhalta vaikuttavaa pilkunviilausta.

3/5. Hyvää settiä historiasta kiinnostuneille.


Arn: Temppeliritari


Ruotsalaiseen kirjatrilogiaan perustuva Arn on käsittääkseni alunperin julkaistu muutamana elokuvana. Netflixistä koko tarina löytyy kuitenkin näppärästi kuudessa jaksossa. Tapahtumat sijoittuvat 1100-luvun Ruotsiin, mutta ennen pitkää Arn pakotetaan lähtemään ristiretkelle Jerusalemiin, josta lopulta palataan jälleen rähinöimään Pohjolaan. Kaiken taustalla on Arnin ja tämän blondin tyttöystävän kielletty rakkaus. Kuten Taivaan pilareissa, myös Arnissa taustatapahtumat ovat historiallisesti oikeita, mutta itse päähahmo ja pääjuoni ovat sepitettyjä.

Arn on pohjoismaiseksi projektiksi todella kunnianhimoinen ja hyvin tehty. Itse juoni on kliseitä vilisevää perushöttöä, mutta se on kerrottu ihan asiallisesti. Siirappimaiset juonenkäänteet kestää, koska tuotantoarvot ovat kohdillaan, näyttelijät ajavat asiansa ja puvustus on uskottavaa. Hyvänä yksityiskohtana hahmot puhuvat oikeilla kielillä, eivätkä mongerra koko ajan englantia kamalilla aksenteilla. Tietysti ristiretkillä kaikki ölisevät yleiskielenä englantia, mutta kotipuolessa Arn murahtelee ruotsiksi, kuten asiaan kuuluu. Kuusi jaksoa katselee vaikka yhdeltä istumalta, ainakin jos on samanlainen lahna kuin meikäläinen.

Katso, jos... Kaipaat keskiaikaan sijoittuvalta sarjalta pohjoismaista näkökulmaa. Mukana on jälleen kerran taistelua kruunusta ja näyttävää sodankäyntiä, joten raavaan miehenkään ei tulisi kaihtaa Arnia.

Älä katso, jos... Ruotsin kielen kuuleminen tuo mieleesi yläasteelta periytyneet traumat. Lisäksi tarinan kliseisyys voi aiheuttaa tuhahtelua.

3½ / 5. Det var bra.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Voi elämän kevät!




MITÄ KEVÄÄLTÄ ODOTTAISI: 

 



MILLAINEN KEVÄT OIKEASTI ON:



Kahdeksan tunnin yliopistopäivän jälkeen mikään ei piristä maanantaita samalla tavoin kuin kolmen kilometrin talsiminen vesisateessa. Parin viime viikon aikana kevätaurinko on lämmittänyt kasvojani aina kotimatkoilla, mutta nyt Esteri tykittää ahteristaan kuravettä melko antaumuksellisesti. Jos tästä ruskeasta ripulikelistä haluaa repiä jotain iloa irti, niin ainakin nyt minulla on erinomainen tekosyy istuskella sisätiloissa ja hoitaa kaikenlaisia projekteja pois alta. 

Opiskelujuttuja riittää yllin kyllin, ylihuomenna odottaa esimerkiksi kauhistuttava ruotsin tentti. Jos onnistun läpäisemään sen, lupaan uhrata esikoiseni ruotsalaisille muinaisjumalille. Utopiakurssin luentopäiväkirjaa olen kirjoittanut yhden otsikon verran, ja elokuvan historiaan olen panostanut vain katsomalla elokuvia. Ei kai tämä ole paha? Tämän aamun elokuva oli erityisen jäätävä kokemus: Vittorio De Sican Polkupyörävaras on toki elokuvataiteen klassikko ja hieno neorealismin edustaja. Toisaalta katseluelämys ei ollut mairitteleva, kun italiankielistä mustavalkoelokuvaa katseli VHS:ltä ruotsinkielisillä tekstityksillä. Silmäni vuosivat verta.

Pitäisi muutenkin tehdä kaikenlaista. Kamerani on ollut rikki jo yli kaksi kuukautta, mutta en vieläkään ole ottanut yhteyttä valmistajaan kerjätäkseni takuukorjauksen. Huomenna teen sen, vannon kautta kiven ja kannon (Taikka Mörökölli minut vieköön)! Pyöränkin voisin viedä huoltoon, kun kyseinen 24-vaihteinen romupaska ei kelpaa edes seinän koristeeksi. Jos sen korjauttaminen maksaa maltaita, ostan suosiolla vaihteettoman citypyörän.

Pelirintamalla on muiden kiireiden vuoksi vähän hiljaista. Huomiseen mennessä olen saanut valmiiksi arvostelun BattleBlock Theaterista. Kirjoitus julkaistaan joskus pian IGN Suomen sivuilla, mutta tuskin spoilaan mitään paljastaessani pelin olevan mainio tasohyppely. Lisäksi olen paraikaa väsäämässä uutta videota youtubeen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Battleblockin kanssa. En minä jaksa aina peliarvosteluita ölistä! Pätkän pitäisi tulla ilmoille tämän viikon aikana. Itse asiassa kuvasin sen melkein kaksi viikkoa sitten, joten venytän jopa vapaa-ajan projektejani niin myöhäiseksi kuin suinkin kehtaan, hahaha!

Eiköhän se aurinko vielä paista jälleen lämpimämmin kun kevät etenee. Syntymäpäiväni on aivan oven takana, ja sitten onkin jo vappu. Pian vapun jälkeen on aika murhetia, kuinka maksan kesäkuun vuokran ilman kesätöitä. Olen vakavasti harkinnut kesäopintoja, mutta pitää nyt katsoa, onko minusta sellaiseen. Nyt aion vain keskittyä tämän nykyisen projektipinon taltuttamiseen.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Luennot ovat töhertelyä varten.

En ole ikinä taiteellisella tuulella, lukuunottamatta oppitunteja sekä luentoja. Jo pentuna raapustelin mielelläni typeriä pikku piirustuksia vihkojen sivuille ja monisteiden taakse. Muistan jopa piirrelleeni koulukirjoihin kaiken maailman häröilyjä, jotta tulevat lukijat voisivat yllättyä positiivisesti, hah hah! Jälkikäteen tuollainen vandalismi kyllä vähän hävettää.

On sitten asia erikseen, kuinka paljon nämä alitajunnan syövereistä revityt kammotukset auttavat minua tentteihin päntätessä. Ainakin luku-urakka on aina hupaisampi, kun tylsien muistiinpanojen väliin on tungettu kaikkea pöhköä! Tässä muutamia tuoreita esimerkkejä, ikävä kyllä (onneksi) vanhat vihkot ovat kadonneet kirjoituspöytäni uumeniin.


Havainnollistava kuva Paavin ja kuninkaan valtakamppailusta keskiajalla.
En angstaa ikinä ruotsin luennoilla. Sehän olisi lapsellista.
Tämä töherrys kuvastaa tunteitani iltapäivän viimeisen luennon puolivälissä.

Vain Pokémonia pelanneet tajuavat tämän. Move along. :D

Tässä vielä virallinen kommentti kaikkien tulevien blogipäivitysteni loppuun.



torstai 4. huhtikuuta 2013

Viimeinen luolasto 1 vuotta!



Töddödöddödöö! Viimeinen luolasto näki päivänvalon tasan vuosi sitten, huhtikuun neljäntenä päivänä armon vuonna 2012. Ajattelin tämän tapahtuman kunniaksi pistää ilmoille muutamia jänniä faktoja tästä sympaattisesta pikku blogistani.


Luolasto olisi ilmestynyt jo pari viikkoa aiemmin, mutta kohtasin hieman kummallisen ongelman: Nimen keksiminen oli vaikein juttu koko prosessissa! Sen piti olla sopivan nörttimäinen, mutta samalla sellainen, että se sopisi myös henkilökohtaiselle blogille. Mielessäni pyöri kliseitä kuten "Nörttiluola", josta sitten muotoutui "Nörttiluolasto". Olin vielä blogia luodessani aikeissa antaa nimeksi "Salainen luolasto", mutta tajusin viime hetkellä sen kuulostavan joltain irstaalta pornosivustolta! Yök!

Vuoden aikana olen kirjoittanut 68 kirjoitusta (Tämä on numero 69, hihihihi huhuhu.) 

Suurin osa blogimerkinnöistäni on koskenut videopelejä (yllätys). Myös elokuvafiilistelyt ovat olleet pinnalla, mikä ei ole yllättävää. Popkulttuuri on minulle kuin elämän eliksiiriä. Jatkossa ajattelin kirjoitella myös enemmän nostalgiaan liittyviä juttuja, kuten viime kuussa väsäämäni TOP 10 -lista parhaista lastenohjelmien alkuintroista. I luv dis shit. Henkilökohtaista höpinää kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti, koska liian intiimi vuodatus voi pahimmillaan olla aika kiusallista luettavaa.

Eniten päivityksiä ilmestyi heti viime vuoden huhtikuussa, kun olin vasta pistänyt luolaston pystyyn. Ensimmäisen kuukauden aikana kirjoitin peräti kahdeksan juttua. Alkuinnostuksen jälkeen määrä hieman taantui. Vähiten päivityksiä ilmestyi syys- ja lokakuussa, jolloin kirjoittelin YHTEENSÄ vain kahdeksan kertaa. Nykyään olen jumiutunut  viiden tai kuuden päivityksen kuukausitahtiin, eli päivityksiä ilmestyy hieman useammin kuin kerran viikossa. Kirjoittaisin varmasti paljon useammin, mutta yleensä päivitykseni paisuvat niin mammuttimaisiksi, ettei sellaisia tekstiseiniä jaksa raapustaa joka päivä.

Vuoden aikana blogiani on luettu 13 860 kertaa. Tähän määrään ei ole laskettu omia katselukertojani. Olen iloisesti yllättynyt tästä määrästä, koska en ole juurikaan mainostanut blogia missään. Eihän tuo määrä ole mitään verrattuna kaikenlaisiin muotiblogeihin tai isoihin peliblogeihin, mutta henkilökohtaiseksi nörttipäiväkirjaksi tuo määrä on muikea. Kävijämäärä on viimeisten kuukausien aikana tietysti kasvanut, ja nykyään se pyörii päälle 2000 kävijän paikkeilla kuukaudessa. Jee!


Blogin kirjoittaminen on hauskaa puuhaa, mutta vielä mukavampaa on tietää, että sitä myös luetaan. Kiitos kaikille, jotka seuraavat sekavia sepustuksiani! Tehkää niin myös jatkossa. Jokainen klikkaus saa egoni pullistumaan pullataikinan tavoin. Vuoden kuluttua blogini jyrää alleen kaikki kilpailijat. Kolmen vuoden päästä maailman kaikki kansat seuraavat sitä herkeämättä, naputellen F5:ttä monitoreidensa ääressä vuorokauden ympäri. Pian Viimeinen luolasto on suositumpi ja laajemmalle levinnyt kuin Raamattu! MUHAHAHAHA!

Okei, *krhm*, ehkei sentään. Mutta joka tapauksessa kiitokset vielä kerran kaikille teille, jotka luette tätä. Arvostan sitä. :)