torstai 27. kesäkuuta 2013

Kuvia ja fiiliksiä juhannukselta

Vietin tänä vuonna astetta rauhallisemman juhannuksen sukulaisten kanssa. Ryyppäämisen sijaan aika kului notskilla istuskellen ja laiturilla fiilistellen. Tulin ottaneeksi myös joitain valokuvia ja vähän videotakin. Postailen pari mukavinta otosta tähän.

Okei, tuo oli ainut olut minkä join koko viikonlopun aikana! SOL on muuten mielestäni poikkeuksellisen hyvää olutta (eli ei maistu TÄYSIN kuselta). Pikainen testikierros vanhuksilla tuotti täysin päinvastaisen tuloksen. Meksikolainen mallasjuoma tyrmättiin täysin, jopa suomalaisia rapakaljoja pidettiin parempina. Hipsterinä jätän tietenkin heidän mielipiteensä omaan arvoonsa, vedän fedoran syvemmälle päähän ja jatkan SOLin lipittämistä!

Velipoika vauhdissa! Noin kapealla kaiteella tasapainoilu on hasardia puuhaa... Etenkin jos sen tekee yksipyöräisellä! Oma itsesuojeluviettini on sen verran vahva, etten tuohon hommaan ryhtyisi vaikka tempun osaisinkin. Mutta tärkeintähän onkin kuva, ja se on todella siisti.

 Temppuilu päättyi luonollisesti järveen. Taiteen vuoksi on toisinaan uhrauduttava!

Pyry, tuo vanha ja raihnai... eikunsiis viisas taljam... ööh koiramme. Piski on yksitoistavuotias, ja tässä kuvassa se näyttää ikäiseltään. En halua edes ajatella, miten tukala tuo musta turkki on kesähelteillä. Onneksi ikälopussa otuksessa on sen verran puhtia, että se jaksaa vielä vilvoitella uimalla.

Ötötkät: Mitä lähempää niitä katsoo, sitä paremmin niiden kauneus tulee esille. Tämä karvainen makupala päätyi  syötiksi mato-onkeen. Itsehän en kalastusta ole ikinä harrastanut, koska en edes viitsi koskea henkeään haukkovaan, limaiseen, kylmään ja haisevaan kalaan. Hyi saataana. Mutta toukat ovat kyllä ihan jees!

Ällöttävistä merenelävistä puheenollen: Tämä eväkäs aiheutti minulle elämäni traumat. Olin juuri ottamassa makrokuvaa laiturin vieressä nötköttävästä sisiliskosta, kun isäni nosti järvestä esiin tämän vonkaleen. Ja "vahingossa" tämä leviatanin pikkuserkku lensi suoraan jalkoihini. Äänenkorkeuteni nousi aika vaikuttavaan kirkaisuun. Kiitos isä. :D

 Edellä mainittu sisilisko. Otus oli aika kesy, mutta kuva piti silti ottaa kaukaa.

Eläimellisen menon päättää tämä kaunotar, jonka poimin niskastani. Ensin tunsin, kuinka paitani pesulappu raapi ihoani. Sitten tajusin, että kutinan täytyi johtua paarmasta. Nappasin kiinni, rutistin ja huusin jälleen melko naisellisesti. Paarman sijaan kehossani kiipeili kuvassa poseeraava jäätävän kokoinen sarvijaakko. Elän tästä lähtien pelkästään sisätiloissa!

Ööööh perinteinen juhannusmaisema vielä loppuun. SUOMI FINLAND ISÄMMAA TALVISOTA MANNERHEIM JUTI MM95 KIITOS 1939 - 1944 KOSKENKORVA KEKKONEN 6 - 1 ILMAVEIVI NOKIA SISU SAUNA TIMO SOINI SALMIAKKI LEIJONAT RISTUS JYTKY PYSTYKORVA PERKELE.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Peli-ilta: Super Smash Bros. Melee!

Vielä on aikaa postailla viimeinen blogipäivitys ennen juhannusta! Viime vuoden kaljankatkuisen Norjanmatkan sijaan tämä juhannus menee rauhallisesti perheen seurassa. Lähtö on huomenna aamulla ennen kahdeksaa, joten tätäkin kirjoittaessani kaivan omaa hautaani...

Joka tapauksessa uusimmassa videopäivityksessäni luvassa on kenties maailman kovimman moninpelin Super Smash Bros. Meleen mättämistä Ollin ja Harrin kanssa. Meno yltyy loppua kohti melko villiksi, ja läpän taso on jälleen kerran sitä itseään! Kuvasimme tässä nähdyn kolmen matsin jälkeen vielä kaksi muutakin välienselvittelyä, mutta en halunnut tästä videosta liian pitkää. Lisäksi ääniraita alkoi myöhemmissä matseissa sekoilla jostain ihmismielelle käsittämättömästä syystä, joten en jaksanut alkaa tapella. Perkele.



Lisähuomautuksena haluaisin vielä selitellä, etten oikeasti ole aivan NIIN huono pelaaja kuin kaikista videoistani voisi päätellä. Normaalisti Harristakaan ei jäisi jäljelle kuin märkä läiskä lattialle, kun pääsen kunnolla kyykyttämään häntä pettämättömillä pelitaidoillani! Lukemattomien otteluiden karaisemana veteraanina kokonaiset kansakunnat väistyvät tieltäni, kun pääsen kunnolla vauhtiin Falcolla! Miehet kaatuvat kuolleina tantereeseen, ja naiset kiihottuvat vain nähdessään hiestä kiiltävät lihakseni naputtellessani GameCube-ohjaimella tappavia näppäinyhdistelmiäni!

Mutta ehkä olin juonut yhden lonkeron liikaa. Höhö. :D

Älkäähän te juoko juhannuksenakaan liikaa, vaan pitäkää hauskaa. Love and peace. Tiedätte loput.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Viime aikoina pelattua: Pokémon White 2



Viime yönä Lapin erämaassa kaikuivat tavallistakin eläimellisemmät äänet. Jääkarhujen ja saamelaisten välisten painiotteluiden sijaan meteli oli peräisin DS:ni syövereistä. Läpäisin viimeinkin Pokémon White 2:n, ja nousin jälleen kerran Kaikkien aikojen suurimmaksi Pokémon-mestariksi (tm). On kummallista, kuinka sama vanha kaava jaksaa koukuttaa vuodesta toiseen. Vaikka pelit eivät ole vuosikausiin muuttuneet oikein mihinkään suuntaan, pelaan niitä aivan yhtä mielelläni kuin joskus muinoin.

Asiaan perehtymättömille Pokémonista tulee helposti mieleen se lapsille suunnattu televisiosarja, mutta pelaajat tietävät, missä brändin suosio todella piilee. Pokémon-RPG:t ovat nimittäin aitoja japanilaisia roolipelikokemuksia, joissa riittää syvyyttä tusinan normipelin verran. Jokainen osa myy miljoonia kappaleita, eivätkä syyttä. Parhaimmillaan ja pahimmillaan eri pokémonien keräämisestä kasvaa todellinen pakkomielle. Yritäppä siinä sitten selitellä professorille, että silmäpussit ja luennoilla nuokkuminen johtuvat yöhön venyneistä Pokémon-sessioista. Haha!


Tällä kertaa näin jopa hieman vaivaa taskuhirviöiden kouluttamiseen. Ennen kuin kohtasin pahamaineisen eliittinelikon sekä itse mestarin, kulutin pari junamatkaa otusteni kehittämiseen. Vaikka aivoton tasojen hinkkaaminen olikin ajoittain pitkäveteistä puuhaa, loppupeleissä hyvin treenattu tiimini luutusi vastustajilla lattiaa. Olen niin ylpeä! Kunpa joskus jaksaisin nähdä opiskelun eteen yhtä paljon vaivaa.

Pelaan taskuhirviöpelit läpi aina samalla tyylillä, eli pikku hiljaa vuoden mittaan. Nyt olin kyllä kuukausitolkulla edellä aikataulustani, koska seuraavien pelien julkaisuun on yli neljä kuukautta aikaa. Noh, eipähän hupi pelkkään läpäisyyn lopu. Melkein 46 tunnin seikkailun jälkeen White 2:ssa riittää nähtävää ja koettavaa vielä kymmenien lisätuntien edestä. Ikään kuin minulla olisi mitään parempaa tekemistä kesän mittaan...

Takaa vuorten huippujen... Etsin aina vaan...


torstai 13. kesäkuuta 2013

E3ppiset messut ja tappajan vaistot

E3-messut (Electronic Entertainment Expo) lähtivät toden teolla käyniin maanantai-iltana Los Angelesissa. Kuten jo viime vuonna totesin, ovat E3:t pelaavalle kansalle se vuoden merkittävin tapahtuma. E3:ssa yhtiöt esittelevät tulevia pelejään, konsoleitaan ja lisälaitteitaan. Viime vuonna meininki jäi vähän laimeaksi, mutta tällä kertaa asia on aivan toisin. Microsoft ja Sony heruttelivat tulevilla pelikonsoleillaan aivan olan takaa, ja Nintendollakin oli pari ässää hihassa. Kokonaisuutena olen saanut hieroa käsiäni yhteen ja pomppia tuolillani vähän väliä. Ja tietenkin samalla kirota sitä, etteivät rahani ikinä riitä kaikkien näiden pelien hankkimiseen!

Jos haluaisin kertoa aivan kaiken messuista, siihen menisi varmaan kymmenen blogipäivitystä. Käsittelimme aihetta laajasti Pelaajaboardcastin uusimmassa jaksossa, joka ilmestynee viikonlopun aikana. Varmaankin linkitän kaksituntisen jakson tänne blogiin lähitulevaisuudessa, jos joku haluaa sen kuunnella. Sen sijaan haluan nyt kertoa eräästä tärkeästä pelifirmasta, sekä heidän kauan odotetusta pelistään joka syntyi tämän kesän E3-messuilla uudelleen!




Rare on yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista pelifirmoista, ja lukeutuu myös henkilökohtaisten suosikkieni joukkoon. Brittiläinen pelitalo oli aikoinaan yhtään liioittelematta Nintendon oikea käsi, joka loihti huippupelejä toisensa perään. Kaikkihan muistavat Donkey Kong Countryt ja Banjo Kazooien, mutta lapsellisten tasohyppelyiden lisäksi he tekivät ainakin yhden "synkän ja aikuismaisen" pelisarjan.


Killer Instinct ilmestyi 90-luvun puolivälin tienoilla kolikkopelihalleihin ja karsittuna versiona Super Nintendolle. Tajuttoman komea tappelupeli pudotteli leukoja siihen malliin, että siitä muodostui välittömästi eräs aikansa merkittävimmistä tekeleistä. Jatko-osa ilmestyi pari vuotta myöhemmin kuolemaa tekeviin kolikkopelihalleihin sekä Nintendo 64:lle, mutta sen jälkeen Killer Instinct painui unholaan. Rare myytiin Microsoftille, ja viime vuosina firma ei ole tehnyt mitään kiinnostavia pelejä. Killer Instinctin maine ehti jo hiipua historian hämäriin... Ainakin tähän asti.

Microsoftin lehdistötilaisuudessa esiteltiin uusi Killer Instinct joka ilmestyy tulevalle tehokonsoli Xbox Onelle. Melkein kermasin pöksyni, kun näin pelin liikkeessä! Trailerissa vilahti legendaarisen Raren logo, ja seuraavan sukupolven syöksemä grafiikka vaikutti huikealta. Viimeinkin Rare pääsee tekemään kunnon pelejä Xboxille! Ultrakombot viuhuivat ruudulla, kun klassiset Jago ja Sabrewulf ottivat yhteen kuvankauniissa ympäristöissä.



Odotukseni murskattiin jo seuraavana päivänä. Ilmeisesti pelin tekeekin Double Helix, joka tunnetaan lähinnä luokattoman kehnoista lisenssipeleistään. Ja Killer Instinctin möläytettiin olevan free-to-play -mallilla pyörivä peli, jossa kaikki kivat hahmot on ostettava erikseen. Tässä vaiheessa melkein revin hiukset päästäni ja muutuin verta janoavaksi ihmissudeksi! Ei ole haltioiden, enttien tai ihmisten kielissä kyllin kamaliaa kirousta kuvaamaan tätä petosta!

Päivää myöhemmin ilmestyivät ensimmäiset tekijöiden haastattelut, joissa tilanne alkoi taas näyttää valoisammalta. Peli tulee kauppoihin myös kokonaisena teoksena, mutta halutessaan voi pelata free-to-play -versiota. Double Helixillä näyttäisi olevan aidosti sitoutunut ja innostunut tekijäporukka, ja peli tosiaan vaikuttaa ennakkoon pirun hyvältä. Odotukseni ovat jälleen korkealla!  Jos ostan joskus Xbox Onen, löytää myös uuden sukupolven Killer Instinct todennäköisesti tiensä pelihyllyyni.

Ikävänä puolena tietysti Raren kohtalo on jatkossakin tehdä pelkkiä Kinect-ripulipelejä. Vittu.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Vrumm vrumm... Videotestissä Wireless Speed Wheel



Kesä se vaan jatkuu! Aurinkoisen perjantain kunniaksi julkaisen tavallista bensankatkuisemman videoarvostelun. Yksittäisen kaahailupelin sijaan kriittisen katseeni alle joutuu erikoisohjain. Wireless Speed Wheel on muovinen, hevosenkengän muotoinen "ratti" jota pyöritellään ilmassa... Epäilyttävän ulkomuotonsa alla se on kuitenkin ihan pätevä vehje!

Olenhan oikeasti omistanut Speed Wheelin jo melkein vuoden verran, mutta vasta nyt sain inspiraatiota arvostelun tekemiseen. Samalla uusi video esittelee Hauppauge-videokaapparin tarjoamia mahdollisuuksia. Kuvanlaatu voisi olla vieläkin parempi, jos asetukset säätäisi ihan tappiin saakka, mutta kyllä siitä nytkin saa selvää.

Vai saako? Tänään olen kuullut ainakin kahdelta ihmiseltä, että youtube-videoissani esiintyy kummallista sahalaitaa, jos niitä katselee Chrome-selaimella. Kuulemma melkein kenenkään muun videoissa sellaisia ei näy, mikä on suuri mysteeri. Sain itselleni tällaisia havainnollistavia kuvia:



Onkohan kenelläkään muulla tuollaisia ongelmia? Aivan älytön juttu! Itse latasin Chromen kokeillakseni, mutta minulla kaikki näkyi juuri kuten pitääkin. Jonkin sortin glitchi tuo on selaimessa tai jossain, mutta toivottavasti ei kovin yleinen kuitenkaan.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

R.I.P Maailman komein kampaus


En suinkaan pitele käsissäni lemmikkimarsua tai viemäriputken kätköistä karannutta karvamutanttia. Kämmenelläni lepää irokeesini, jollaista olin rakkaudella kasvattanut ja hoitanut viime joulusta saakka! Kaunis kuontaloni alkoi kuitenkin tämän kaksiviikkoisen hellejakson aikana käydä vähän turhan tukalaksi ja vaikeahoitoiseksi. Käytännössä myös lakin pitäminen irokeesin kanssa oli vittumainen kokemus, koska hiukset eivät pysyneet ikinä muodossa. Niinpä päätin ryhtyä kesän ajaksi geneeriseksi kaljupääksi.

Syksyllä vannon kasvattavani keesin takaisin. Näytän nimittäin kymmenen senttiä lyhyemmältä ilman sitä. Nyt aion kuitenkin nauttia hiekkapaperin tavoin rahisevasta sängestä pääni päällä. Me gusta!