lauantai 29. maaliskuuta 2014

Nostalgiapärinää ja wanhoja kuvia

On aivan ihmeellistä, miten meikäläistä nyt hemmotellaan! Tammikuun lopussa tapahtuneen "suuren tietokoneholokaustin" seurauksena meikän koneen kiintolevy tuhoutui, ja menetin samalla suunnattoman määrän kallisarvoisia tiedostoja. Nyt kuitenkin sain nämä "tuhoutuneet" tiedostot takaisin! Ehdin jo luulla, että ne olisivat lopullisesti mennyttä, mutta melkein kuukauden mittaisen palautusprosessin päätteeksi kiintolevyn hylystä saatiin pelastettua 1100 gigatavua kuvia, videoita ynnä muuta kivaa. Nämä kallisarvoiset jutut pitäisi varmuuskopioida ensi tilassa, ettei seuraava katastrofi tuhoa kallisarvoisia muistoja lopullisesti.

Koska elämääni ei nyt kuulu mitään sen ihmeellisempää, ajattelin huvikseni lähteä henkilökohtaiselle pikku aikamatkalle! Kaivoin kiintolevyn perukoilta joitain jakamisen arvoisia valokuvia vuosien varrelta. Nämä ovat aivan sattumanvaraisia kuvia ilman mitään yhtenäistä teemaa, mutta niiden takaa löytyy pikku muistoja tai tarinoita. Nauttikaa!


Yllä näkyvä ihana viinapullo on tuliaislahja Brasiliasta. Jussi nappasi sen mukaansa vieraillessaan  joskus vuonna 2006 tai 2007. Viinan seassa lilluu kuollut täysikasvuinen rapu, mikä on omiaan kasvattamaan viinanhimoa. Tai sitten ei. Nykyään varmasti maistaisin tätä jännittävää rapuviinaa tilaisuuden tullen, mutta alaikäisenä en pulloon kajonnut. Parin vuoden aikana rapu alkoi lahota sen verran pahasti, ettei sen säästäminen 18-vuotispäiville tullut enää kysymykseenkään. Sinänsä harmillista!

Yläasteella tykkäsin leikkiä ilmaisilla kuvanmuokkausohjelmilla. Tämä kloonikuva on yksi esimerkki tylsistymiseni ja vapaa-aikani määrästä. Taisin jakaa tämän pikku manipulaation Pelaaja-lehden sivuilla. Taustalla pönöttävä Pelit-lehden juliste sai osan nörteistä aloittamaan leikkimielisen noitavainon meikää kohtaan! Hah hah!


Meikäläinen nörttiluolassani kesällä 2008. PSP oli luonnollisesti markkinoiden tehokkain käsikonsoli, koleamman siitä sai ainoastaan länttäämällä taakse SkullCandy-tarran... Voi helvetti. Taustalta saattaa myös bongata vanhan kunnon Xbox 360:n sekä muutamia pelejä. Kuinka kaipaankaan tuota Boksin vanhaa, yksinkertaista ja ihanan rumaa käyttöliittymää.


 Lelupyssyistä huolimatta väittäisin, että tässä poseerauksessa on tunnelmaa. Miksi lumihiutaleet eivät melkein koskaan ole näin elokuvamaisen massiivisia ilmestyksiä? Valokuva on näpätty ensilumen aikaan vuonna 2008, eli hieman sen jälkeen kun aloitin lukion.

Kas tässä vammailua kesältä 2009. Tämä on edelleen mielestäni eräs parhaista kuvista, mitä Tohmon jengistä on otettu! Kuten antaumuksellisesta hymystäni voi päätellä, mikään ei voita Pekan poseerauksen pilaamista. :D Teineinä meillä oli tapana käydä roikkumassa tuolla niityllä melko useinkin. Pitäisi varmaan joskus palauttaa tuo perinne, paikassa on nimittäin omaa seesteistä lumoaan. Siis silloin kun naapurin koira ei räksytä niin maan perkeleesti!



Kuva Kristiinankaupungista kesältä 2009. Meikä tykkää toisinaan herätä poikkeuksellisen aikaisin ja käväistä ulkona fiilistelemässä. Siis ainoastaan kesällä tietysti. Sen vuoksi minulla on tapana nukkua verhot auki tai raollaan, jolloin sisään kajastava valo herättää minut pehmeästi jo aamuvarhaisella. Se on kuulemma erittäin kummallista ja luonnotonta, ainakin jos kavereihini on uskominen.


Kun täytin 18 vuotta, meininki oli varsin huikea. Tästä osoituksena kuva Pekasta makaamassa keskellä autotietä Olvi-lonkeroiden pahviloota päässään! Rehellisyyden nimessä en voi väittää olleeni tuossa vaiheessa iltaa yhtään sen selvemmässä kunnossa. Mutta mielestäni tämä kuva on itse asiassa yllättävän siisti. :D


Penkkaripäivän meininkiä keväältä 2011. Itsetehty Mario-kostyymi keräsi osakseen ansaittua huomiota.... Vähän liikaakin! Jos haluatte tietää miltä tuntuisi zombilauman uhriksi joutuminen, kannattaa mennä Super Marioksi pukeutuneena ala-asteelle heittelemään karkkeja. Polvenkorkuiset kakarat suurin piirtein roikkuivat lahkeesta kiinni ja yrittivät rohmuta kallisarvoiset karamellit. Meikä vaan nakkeli niitä kännissä aivan täysiä joka suuntaan ja yritin selviytyä (Siis nakkelin karkkeja, en lapsia). Jälkikäteen toivon että yksikään penska ei saanut vammoja silmien väliin osuneista kompiaisista.


Iloinen perhe ylioppilasjuhlissa 2011. Oma iloni johtuu osittain siitä, että tienasin MEELL-tason ylioppilastodistuksellani jatko-opintopaikan lisäksi aimo annoksen massia. Nyt köyhänä opiskelijana noille rahoille olisi kyllä käyttöä. Onneksi sentään tajusin tuolloin upottaa varat videopeleihin ja kaljaan!


Ei ole mikään salaisuus, että kärsin korkeanpaikankammosta. Siksi muistan varsin elävästi, kuinka helvetin kuumottavaa tässä kuvassa poseeraaminen oli! Kuva on otettu Itävallassa, jossa kävin lomailemassa Jussin ja tämän perheen kanssa heti ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Alpeilla roikkuminen teki kyllä gutaa, mutta tällaiset tyhjän päällä tönöttävät näköalatasanteet saivat kylmän hien meikäläisen niskaan. Alla oli tosiaan ainakin parisataa metriä tyhjyyttä, ja sen huomasi kun katsoi ritilöiden lävitse... Tuskin ehdin edes nauttia näköaloista!


 Meikäläinen muutamaa minuuttia ennen inttiin lähtöä. Enpä osannut arvata, kuinka nopeasti hymyni tulisi hyytymään. Pakko sanoa, että varusmiespalveluksessa viettämäni 6 kuukautta olivat elämäni ankeinta aikaa. Mutta ainakin tuo 180 päivän mittainen vankeus ja orjatyö opettivat minut arvostamaan henkilökohtaista vapautta aivan uudella tavalla. Eivätkä ne vankitoveritkaan olleet yhtään hullumpaa sakkia!




Loppukevennys: Ensimmäinen ruutu on kesältä 2012, oikeanpuolimmainen vuodenvaihteen tienoilta. Ei kannata olettaa, että minulla olisi yleisenä tapana napata kuvia itsestäni juomassa kahvia silmät ummessa, tämä kaksikko on silkkaa yhteensattumaa. Väänsinpä niistä sitten tällaisen kauniin ja syvämietteisen sarjakuvan.

... Siitä juolahtikin mieleeni, että pitäisi varmaan painella ostamaan murukahvia. Adios!

2 kommenttia:

  1. Maata Näkyvissä festarit, hahaha mitä vittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin siellä uskovaisretkillä villissä nuoruudessani :D

      Poista