sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Sonic the Hedgehog ja lapsuuden muistoja

Hei, tein pitkän tauon jälkeen uuden Retroluolasto-jakson! Aiheena ei mikään sen kummempi kuin Sonic the Hedgehog, eräs kaikkien aikojen suosituimmista tasohyppelyistä.



Kuten videossa mainitsinkin, olen ollut sinisen siilin fanipoika jo lapsesta saakka. Muistan elävästi, kuinka pelasin Sonic-trilogiaa harva se päivä perheemme nuhapumpulla Windows 95 -tietokoneella. Kyseinen masiina oli meillä käytössä vielä melko pitkälle 2000-luvun puolelle, käytännössä koko ala-asteaikani. Ja laajakaistayhteydestä ei ollut tietoakaan, netissä surffailu jäi siis haaveeksi. Onneksi velipoika oli sentään imuroinut modeemia pitkin masiinan syövereihin kahmalokaupalla MegaDriven pelejä. Omia suosikkejani olivat Sonicin seikkailut, mutta myös Ristar, Comix Zone, Zombies Ate My Neighbours sekä Shining in the Darkness viihdyttivät meikäläistä vuosien varrella.

Sonicin seikkailut eivät olleet ainoastaan erinomaisen toimivia pelejä. Ne kutkuttivat nuoren skidin mielikuvitusta, pelien vaikutteita on nähtävissä joissain vanhoissa piirroksissani ja etenkin tuhertamissani sarjakuvissa. Yritin jäljentää peleissä nähtyjä robottivihollisia paperille, usein varsin kehnoin tuloksin. Harmi, ettei minulla ole kyseisiä töherryksiä käytössäni nyt, olisi ollut hauskaa liittää yksi niistä tähän.

Sonic-pelien läpäisystä tuli minulle niin rutiininomaista, että muistan joskus vain kuunnelleeni samalla radiota tai äänikirjaa kasetilta. Pikatallennus helpotti urakkaa periaatteessa melkoisesti, mutta ainakaan ala-asteen lopulla en enää tarvinnut sitä kovin usein. Olin aika ässä pelaamaan tasohyppelyä pelkällä näppäimistöllä. Pelkkä ajatuskin puistattaa nykyään, mutta enpä silloin osannut kaivata kunnon peliohjainta.

Sonic- pelit ovat toki olleet tämän jälkeenkin lähellä sydäntäni, mutta sarjan laatu on kerta kaikkiaan skitsofreeninen. Armeija-aikoinani ilmestynyt Sonic Generations oli aivan uskomaton nostalgiatrippi, ja samalla rautainen peli. Harmi vain, että viime syksyn Sonic -pläjäys Lost World osoittautui siiihen verrattuna karmivaksi pettymykseksi. Nuolen edelleen haavojani sen jäljiltä, mutta ainahan voin palata näiden vanhojen Sonic-pelien pariin. Tarkoituksena olisi vielä joskus höpistä Sonic the Hedgehog 2:sta, joka on oma suosikkini koko sarjasta.

3 kommenttia:

  1. Minäkin muistan että tuli pelattua tiettyjä Sonic -pelejä emulaattorin kautta kun olin nuorempi, mutta vanhat Sonic -tasoloikat ovat kyllä timangia, ja suosikkipelini Sonic -pelisarjassa on Sonic CD, koska sen pelin japanilainen ääniraita on niin MAHTAVAA kuunneltavaa että voisin kuunnella sitä koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonic CD on henkilökohtainen häpeätahrani, en ole nimittäin koskaan päässyt pelaamaan sitä ensimmäistä kenttää pidemmälle! Pitää ostaa se jossain välissä esimerkiksi Xbox Livestä ja paikata tämä aukko sivistyksessä. Musiikeista olen kyllä samaa mieltä sen perusteella mitä olen youtubesta kuunnellut. :)

      Poista
    2. Jos tähän väliin täytyy sanoa että olen ollut Sonic -fani sitten kun sain Sonic Generations -pelin, ja olen myös samaa mieltä siitä että Sonic Lost World oli mulle aikamoinen pettymys, vaikka mun veljeni tykkää siitä pelistä.

      Sonic Boom tuli minulle aikamoisena yllätyksenä, ja en oikein tykkää Knucklesin redesignista, mutta traileri antoi mulle tietyn mielikuvan että se yrittää emuloida Sonic Heroes -peliä jota pelasin PS2:lla.

      Sonic Adventure -peliä tuli myös pelattua Xbox Liven kautta, mutta sen pelin ohjattavuus on niin liukas ja tietyt bugit tulivat vähän väliä mun tielle, mutta en silti sano että Sonic Adventure -peli on huonoin peli jota olen pelannut, sillä Bubsy 3D -peli pitää mun ykkössijaa inhokkilistan päällä.

      Poista