torstai 24. huhtikuuta 2014

Syntymäpäivän kunniaksi mielipuolista kaahailua!

Jaahas, Maapallo on näköjään kiertänyt auringon jälleen yhden kerran. En ole elämäni aikana ollut yhtä välinpitämätön syntymäpäiväni suhteen, mutta kaipa se kuuluu aikuisuuteen. Kun ikävuosia on mittarissa 22, ei vuosi mihinkään suuntaan vaikuta oikeastaan mihinkään. Miksipä siis turhaan hehkuttamaan omaa syntymäpäivää etukäteen? Se hyvä puoli synttäreihin kuitenkin kuuluu, että sain edelleen perheeltä hieman rahaa elämiseen. Yritän olla kuluttamatta kaikkea vapun juhlimiseen!

Kahtena edellisenä syntymäpäivänä olen julkaissut Youtuben puolella jonkin Zelda-aiheisen videoarvostelun. Tänä vuonna en keksinyt mitään kivaa Zeldaan liittyvää, mutta hemmottelin itseäni todellisella lapsuuteni klassikolla. Kas tässä on peli, jonka pariin olen palannut kahdeksanvuotiaasta saakka tasaisin väliajoin.



Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun pääsin aivan itse tahkoamaan CTR:n läpi sataprosenttisesti. En nimittäin omistanut peliä (enkä edes Pleikkaria) kun olin kakara. Aluksi ajattelin vain kokeilla yksinpeliä pikaisesti, mutta sen jälkeen huomasin jumiutuneeni telkkarin äärelle tuntikausiksi kerrallaan. Crash Team Racingin äärellä sielu lepää. Lopputekstien vilistessä ruudulla saatoin melkein tuntea yksinäisen intiaanikyyneleen valuvan poskeani pitkin... Tällaisia pelejä ei vain enää tehdä.

Paitsi Mario Kart 8, joka julkaistaan ensi kuussa. Se näyttää vitun mahtavalta.

Syntymäpäivää juhlistaakseni taidan painella illalla juomaan kaljaa hevimestaan. Bileistä ja porukasta ei ainakaan luulisi olevan puutetta edes torstaina, sillä opiskelijoiden vapunvietto alkoi jo toissapäivänä. Siis oikeasti. Kymmenen päivää vapunviettoa. En ymmärrä miten rakkailla opiskelijatovereillani riittää A) Rahat B) Maksa tuollaiseen hauskanpitoon... Mutta ehkä otan itse selvää.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Miljoonan kolikon kuume!

Olen viime päivien aikana pelannut ihan tolkuttomasti! Tämä nyt tuskin yllättää ketään, mutta itse asiassa en nykyään pelaa läheskään niin paljon kuin tahtoisin. On harvinaista, että ehtisin tai edes jaksaisin tahkota mitään peliä yli neljää tuntia päivässä. Mutta viikonlopusta lähtien olen ollut suorastaan liimautuneena 3DS XL:n hehkuvien näyttöjen äärelle. Syypää tähän tarmokkaaseen napinhakkaukseen ei edes ole mikään uutuuspeli, vaan toissakesän lopulla ilmestynyt tasohyppely New Super Mario Bros. 2!



Mielipiteeni tästä pelistä ovat olleet alusta saakka ristiriitaiset. Se on toki tuttua ja turvallista Mario-pompintaa tasaisen laadukkailla kentillä... Mutta toisaalta ainoastaan sitä. Ennakkoon peliä mainostettiin sillä verukkeella, että päämääränä tulisi olemaan yletön kultakolikoiden kerääminen. Kuulemma miljoonan kolikon kerääjää odottaisi mehukas yllätys... Ikävä kyllä lyhyenläntä seikkailu ei jaksanut innostaa meikäläistä ensimmäistä viikkoa pidempään. Etenkin kun yksinpelin läpäisyn jälkeen kolikoita oli kukkarossa ainoastaan muutamia kymmeniä tuhansia. Miljoona näytti aivan mahdottomalta tehtävältä, joten nakkasin pelin pölyttymään ja siirryin seuraavien haasteiden äärelle.

Nyt kuitenkin päätin tylsyydenpuuskassa pelata NSMB2:n uudestaan läpi. Se kävi yhdessä illassa, aivan kuten muistelinkin. Tämän jälkeen päätin vielä pikaisesti kokeilla Coin Rush -pelimuotoa, jossa tarkoituksena olisi kerätä erittäin tiukan aikarajan sisällä mahdollisimman paljon kolikoita kolmessa sattumanvaraisessa kentässä... Ja tietysti kuolematta missään välissä. Ja juuri tähän pelimuotoon jäin pahasti koukkuun! Turvallinen Mario-hyppely muuttui kertaheitolla taitoa, huolellisuutta ja nopeutta vaativaksi rahajahdiksi. Erityisen pirullista on se, että jokaisen kentän lopussa lipputangon nuppiin hyppäämällä kolikkopotti kaksinkertaistuu. Niinpä lopun häämöttäessä on aina kovat paineet onnistua loikassa.

400 000... 500 000... 600 000... Joka päivä tilille valui lisää kultaista mammonaa. Keskiviikon antiikin historian luennolla menin suosiolla istumaan salin takariviin ja pelailin opetusta kuunnellessani! Tämä jos jokin on omistautumista. Tänä yönä puolestaan hyppäsin Kemijärvelle menevään yöjunaan vain parin tunnin yöunilla. Minulla olisi ollut yli neljä tuntia aikaa nukkumiselle, mutta sen sijaan päätin hamstrata kolikoita kuin viimeistä päivää. Niitä kertyikin muutamassa tunnissa yli 200 000 kappaletta. Huomasin samalla muuttuneeni todelliseksi mestariksi valuutan anastamisessa! Perille päästyäni vedin vielä pari rundia Coin Rushia, kunnes ylitin maagisen MILJOONAN KOLIKON RAJAN!



Yli puolitoista vuotta pelin oston jälkeen saavutin tavoitteen, jota olin kauan pitänyt mahdottomuutena. Palkinnoksi sain pelin alkuruutuun jonkin kämäisen Mario-patsaan ja onnittelutekstin. Oliko tämä sen arvoista? Palkinto itsessään ei ollut mistään kotoisin, mutta tavoitteen saavuttaminen ja omien taitojen haastaminen tekivät terää. Nyt voin hyvällä omatunnolla todeta, että New Super Mario Bros. 2 on mainettaan parempi peli. Ja yhtä hyvillä mielin voin siirtyä toisten pelien pariin...

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kesä lähestyy, ahistaa jo valmiiksi

Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta valaisten samalla yliopiston Humus-kahvilan. Siemailen kermalla höystettyä kahvia lippis päässä ja teeskentelen plärääväni muistiinpanoja. Ei yhtään hullumpaa! Opiskelua on jäljellä enää kolmisen viikkoa, sen jälkeen koittaa vappu ja neljän kuukauden mittainen "kesäloma" luennoista ja yliopistosta. Niin paljon kuin kesästä pidänkin, herättää tuo ajanjakso melkoisesti huolta jo etukäteen. Pitäisi taikoa jostain massia vuokran maksamiseen, harrastuksiin ja matkoihin. 



Edellisinä vuosina meikäläisellä on ollut suorastaan satumainen tuuri kesätöiden suhteen. Olen yleensä hakenut vain yhteen paikkaan ja saanut duunin välittömästi. Etenkin viime kesän jobi kirjastolla oli silkkaa nannaa heinäkuun helteillä. Juuri tuollaisella vaivattomuudella homman pitäisikin sujua! Mutta tänä vuonna saattaa hyvinkin käydä niin, että tälle humanistihipsterille ei noin vain herukaan töitä. Olen alustavasti hakenut kaikkia mahdollisia kirjasto- ja museotöitä Oulun kaupungilta, mutta vielä ei ole kuulunut vastausta. "Asiasta ilmoitetaan toukokuun loppuun mennessä". Paljonpa minua lohduttaa kuulla kesätöistä siinä vaiheessa, kun olen ollut jo viikkotolkulla kesälomalla! Ärr ja murrr...

Ajattelin vielä kokeilla hakea Finnkinoon. Kaltaiselleni leffafriikille ei olisi lainkaan hullumpaa istua leffateatterin tiskin takana... tai siivota popcornia penkin alta. Ihan sama, kunhan palkkaa vain saisi. Mutta vaikka mistään ei tärppäisi, voisin ainakin valmistella kandia ensi kesänä. Aloitin kandinseminaarin jo tammikuussa, mutta tämän kolmen kuukauden aikana en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Aloittaminen on se vaikein askel tässä hommassa. Enkä ole edes varma, osaanko tehdä tällaista akateemista tutkimustyötä itse.

Noh, enköhän keksi jotain. Ainakin kesäkuukausien aikana saan enemmän aikaa harrastuksille, kuten blogille ja videoille. Olettaen siis, että tietokoneeni ei tee itsetuhosta jokakuukautista perinnettä. Minun pitäisi saada masiina takaisin viikonloppuna, mutta datafirman tuntien en odota liikoja. Kaikesta huolimatta minun on tunnustettava, että ilman tietokonetta eläminen on muuttanut unirytmini paremmaksi, ja tauko editoinnista tekee terää opiskelumotivaatiolleni. Joten ilmeisesti jokaisella kusista ripulia satavalla myrskypilvellä todellakin on hopeareunus!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Tietokone jälleen paskana

Jos vitutukseen voisi kuolla, elintoimintoni olisivat lakanneet viime sunnuntaina. Olin juuri editoimassa hiki hatussa uutta Retroluolasto-jaksoa (Final Fight -pelistä SNES:lle), kun tietokone aloitti varsin tutun känkkäränkkänsä. Ohjelmat kaatuilivat ja mikään ei tahtonut toimia. Päätinpä sitten hetken kiroilin jälkeen käynnistää masiinan uudestaan. Harmi vain, että sammutus laski leivänpaahtimen ikuiseen uneen. Huollossa epäilevät, että jokin virus olisi pyyhkinyt kerta kaikkiaan kaiken datan, mitä kiintolevyllä oli. Kaiken.

Mutta onneksi siellä huoltopalvelussa oli edelleen tallessa vanhan koneen kiintolevyltä pelastetut tiedot. Saan ne (jälleen kerran) takaisin, enkä surkean tuurini ansiosta joudu edes maksamaan koko lystistä. Mutta joudun tosiaan odottamaan vielä ensi viikkoon asti, ennen kuin pääsen rakkaan romulaatikkoni äärelle. Enitenhän tässä ärsyttää se, että videoiden editointi lykkääntyy niin pahasti. Niitä ei ole luvassa vielä aivan hetkeen.

Olen muuten pitkästä aikaa Kemijärvellä evakossa. Tarkoituksena olisi vähän rentoutua ja saada muuta ajateltavaa siksi aikaa, kun kallisarvoinen kiintolevyjä aamupalakseen mussuttava purkalla kasassa pysyvä neliytiminen nuhapumppuni on palauttamassa muistiaan. Hiihtämään en todellakaan lähde, vaikka täällä Lapin peräkylillä olisikin yltäkylläisesti kinoksia jäljellä. Muuta tekemistä kuitenkin riittää. Tarkoituksena olisi muun muassa taikoa vähän uusavutonta kokkausta Harrin suosiollisella avustuksella. Siitä tulee eeppistä. :D