torstai 10. huhtikuuta 2014

Kesä lähestyy, ahistaa jo valmiiksi

Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta valaisten samalla yliopiston Humus-kahvilan. Siemailen kermalla höystettyä kahvia lippis päässä ja teeskentelen plärääväni muistiinpanoja. Ei yhtään hullumpaa! Opiskelua on jäljellä enää kolmisen viikkoa, sen jälkeen koittaa vappu ja neljän kuukauden mittainen "kesäloma" luennoista ja yliopistosta. Niin paljon kuin kesästä pidänkin, herättää tuo ajanjakso melkoisesti huolta jo etukäteen. Pitäisi taikoa jostain massia vuokran maksamiseen, harrastuksiin ja matkoihin. 



Edellisinä vuosina meikäläisellä on ollut suorastaan satumainen tuuri kesätöiden suhteen. Olen yleensä hakenut vain yhteen paikkaan ja saanut duunin välittömästi. Etenkin viime kesän jobi kirjastolla oli silkkaa nannaa heinäkuun helteillä. Juuri tuollaisella vaivattomuudella homman pitäisikin sujua! Mutta tänä vuonna saattaa hyvinkin käydä niin, että tälle humanistihipsterille ei noin vain herukaan töitä. Olen alustavasti hakenut kaikkia mahdollisia kirjasto- ja museotöitä Oulun kaupungilta, mutta vielä ei ole kuulunut vastausta. "Asiasta ilmoitetaan toukokuun loppuun mennessä". Paljonpa minua lohduttaa kuulla kesätöistä siinä vaiheessa, kun olen ollut jo viikkotolkulla kesälomalla! Ärr ja murrr...

Ajattelin vielä kokeilla hakea Finnkinoon. Kaltaiselleni leffafriikille ei olisi lainkaan hullumpaa istua leffateatterin tiskin takana... tai siivota popcornia penkin alta. Ihan sama, kunhan palkkaa vain saisi. Mutta vaikka mistään ei tärppäisi, voisin ainakin valmistella kandia ensi kesänä. Aloitin kandinseminaarin jo tammikuussa, mutta tämän kolmen kuukauden aikana en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Aloittaminen on se vaikein askel tässä hommassa. Enkä ole edes varma, osaanko tehdä tällaista akateemista tutkimustyötä itse.

Noh, enköhän keksi jotain. Ainakin kesäkuukausien aikana saan enemmän aikaa harrastuksille, kuten blogille ja videoille. Olettaen siis, että tietokoneeni ei tee itsetuhosta jokakuukautista perinnettä. Minun pitäisi saada masiina takaisin viikonloppuna, mutta datafirman tuntien en odota liikoja. Kaikesta huolimatta minun on tunnustettava, että ilman tietokonetta eläminen on muuttanut unirytmini paremmaksi, ja tauko editoinnista tekee terää opiskelumotivaatiolleni. Joten ilmeisesti jokaisella kusista ripulia satavalla myrskypilvellä todellakin on hopeareunus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti