torstai 1. toukokuuta 2014

Kevätpörriäinen helvetistä

Vappuaattoni alkoi sillä, että aivan korvani juuressa pörisi tällainen ruma luontokappale:


Säikähdin tätä odottamatonta kimalaista niin vitusti, että löin pääni kaapin oveen kierähtäessäni pois sen tieltä. Kimalainen oli jokseenkin sekaisin, eikä suostunut menemään ulos huoneestani vaikka paiskasin oven ja tuuletusikkunan apposen auki. Pikaisen valokuvaussession jälkeen minulle jäi vain yksi vaihtoehto: Päätin hävittää otuksen kemiallisilla aseilla.

Niinpä nappasin pahimman myrkyn mitä käsieni ulottuvilta löytyi: Purkillisen suihkutettavaa hiuskiinnettä. (Älkää nyt kyseenalaistako miksi miehellä on sellainen). Lähestyin kattolampun vieressä loikoilevaa kimalaista varovaisin askelin, kunnes olin aivan lähellä... Minkä jälkeen annoin ötökän maistaa tätä hiuksianostattavaa (ja ihastuttavan raikasta) suihketta! Kuusijalkainen ystäväni ei ollut aivan yhtä vakuuttunut hiuskiinteen mahtavuudesta. Se muuttui silmin nähden vittuuntuneeksi ja alkoi lentää kamikaze-tyylillä seinästä seinään kuin riivattu. Nyt alkoi oikeasti näyttää siltä, että saattaisin joutua pistetyksi.

Onnistuin kuitenkin parin yrityksen jälkeen vangitsemaan pörriäisen kuplamuovikääreen väliin. Kuskasin villisti surisevan mytyn tuuletusparvekkeelle ja lähdin tokenemaan taistelun aiheuttamasta stressistä. Kun palasin takaisin puoli tuntia myöhemmin, huomasin ötökän menehtyneen yllä näkyvällä tavalla. Yllättävää kyllä, tapauksesta jäi hieman huono omatunto. Toivoin nimittäin salaa, että siipiveikko olisi toipunut raittiissa ilmassa ja lentänyt tiehensä. :C

Tämän välikohtauksen jälkeen en sitten saanutkaan kunnolla unta muutamaan tuntiin. On tavattoman kummallista herätä ennen viittä ja olla täysin virkeä. Onneksi sentään loppupäivä sujui aamuyötä rauhallisemmissa merkeissä. Osallistuin vappukulkueeseen, vietin piknikkiä opiskelijaporukalla, kävin syömässä, join hieman mallasjuomia kavereiden luona ja pakeninpa illalla vielä pariin baariinkin. Alkoi tosin lievästi sanottuna kyrpiä se, kuinka täynnä kaikki paikat olivat vapun aikaan. Mutta sitä se on se elämä täällä Oulun kaltaisessa etelän metropolissa.

Nyt ei ole oikeastaan edes krapulaa. Voisin varmaan alkaa suunnitella seuraavaa Retroluolasto-jaksoa. Jos olen oikein etevä, saan sen valmiiksi viikonlopun aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti