sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Menneen tulevaisuuden päivät

Katselen edelleen runsaasti elokuvia, vaikka kirjoittelenkin niistä harvemmin kuin joskus muinaisina aikoina. Kesän helteillä käppäilen mielihyvin Finnkinon saleihin viilentymään, rouskuttamaan poppareita ja haukkumaan uunituoreita megabudjetin rymistelyrainoja... Paitsi kun ne osoittautuvat ihan hyviksi, kuten parin viimeisimmän tapauksen kohdalla! Pinnallinen tehosteilla mehustelu maistuu namilta, ainakin niin kauan kuin se tehdään hyvällä maulla.



X-Men: Days of the Future Past herätti suurta ennakkokiinnostusta jo ensimmäisten traileriensa perusteella. Ryhmä X on ehdottomasti meikäläiselle rakkain supersankarimytologia, nautin mutanttien mähinöistä jopa enemmän kuin Spider-Manista tai Kostajista. Elokuvien laatu on kuitenkin heitellyt melko villisti, X-Men 2 ja X-Men: First Class olivat mainioita, mutta viime vuoden The Wolverine jäi aika kädenlämpöiseksi. Tällä kertaa oli kuitenkin lupa odottaa jotain tavallistakin parempaa. Hämmentävästi nimetty uutuus sisältää aikamatkustusta, suuria tunteita ja vaihtoehtoisessa historiassa nujakointia. Jo edellä mainittu resepti sai veden herahtamaan huulilleni, mutta kaiken kukkuraksi elokuva keräsi ensimmäisten päivien aikana melkoisesti kehuja nörttilaumoilta. Toisaalta onhan Godzillakin otettu innolla vastaan, joten yritin pysytellä nahoissani. Enää en anna ennakkohuuman hämätä itseäni.

Onneksi Ryhmä X:n tuorein valkokangasrymistely täytti sille asettamani odotukset. Itse asiassa se jopa ylitti ne kirkkaasti! Elokuva sekoitti Terminator-leffojen tyyliä supersankarisaagaan todella tyylitajuisesti. Samalla ajassa matkustaminen tarjosi oivallisen tilaisuuden saada mukaan kaikki aiempien elokuvien valovoimaisimmat tähdet sekä näiden nuoremmat versiot, joihin oli toki tutustuttu parin vuoden takaisessa First Classissa. Niinpä kyseessä oli melkein kuin jokin suuri mutanttien luokkakokous! Mukaan oli ängetty jopa niin paljon hahmoja, että osan tehtäväksi jäi harmillisesti pelkkä pikainen pyörähtäminen valkokankaalla. Mutta juonen kannalta tärkeimmät hahmot saivat tarpeeksi lihaa luidensa päälle. Tyyppien kohtalot jaksoivat kiinnostaa, eikä näyttelijäsuorituksista löytynyt valittamisen varaa. Hugh Jackman oli paremmassa vireessä kuin koskaan aikaisemmin, ja Michael Fassbenderin roolisuoritus nuorempana Magnetona oli jälleen kerran erinomainen. Äijän tulkinta tästä ristiriitaisesta antisankarista oli samalla aavistuksen surumielinen, mutta myös uhkaava ja kauttaaltaan uskottava.



Kaikkein eniten The Days of the Future Pastissa tykkäsin siitä, miten oivallisesti draamaa rakennettiin. Liian usein nykyajan supersankarileffat syyllistyvät liialliseen keittiöpsykologiaan, jossa päähenkilöt ulisevat ja yli-analysoivat ihmissuhdesotkujaan. X-Menissä homma hoidettiin onneksi tyylikkäämmin. Mukana oli tietysti inhimillinen elementti ja henkilöhahmojen sisäistä angstia, mutta elokuva ei silti kadottanut missään vaiheessa identiteettiään. Hahmoihin oli hankittu syvyyttä jo aiemmissa osissa, ja siksi näiden väliset höpinät jaksoivat pitää otteessaan. Lisäksi elokuva pysyi koko ajan liikkeessä, eikä missään vaiheessa jämähdetty liian pitkäksi aikaa mököttämään.

Lisäksi toimintakin osoittautui huikeakai. Olisi ollut helppoa vajota pelkkään pinnalliseen fanien miellyttämiseen, mutta elokuva sisältää aidosti mielikuvituksellista mätkintää. Toisella katselukerralla suorastaan odotin, milloin pääsisin näkemään erään tietyn keittiökohtauksen... Elokuvan katsoneet kyllä tietävät, mistä puhun. Ehkä olisin silti halunnut nähdä vielä hieman enemmän kohtauksia, joissa Magneto potkii persettä. Olli harmitteli samaa asiaa leffareissun jälkeen. Tietysti tämä nyt vain on tällaista itkua siitä, että kaksituntinen elokuva ei uhraa tarpeeksi aikaa kaikille suosikkimutanteilleni.Yhyy.

Nautin elokuvasta niin suuresti, että kävin mielihyvin mulkaisemassa sen toiseenkin kertaan Pekan ja Harrin kanssa. Suosittelen kaikkia sarjakuvien ystäviä katsomaan elokuvan vielä kun voitte! Jos aiemmat elokuvat ovat jääneet välistä, ei senkään pitäisi pilata katseluelämystä. Osa hahmojen taustoista vain saattaa siinä tapauksessa jäädä hämärän peittoon. Toisaalta ainakin meikäläisestä tuntui Days of the Future Pastin jälkeen, että haluan palata aikaisempien X-Men-elokuvien äärelle uudestaan. Siitäkin huolimatta että uusin osa on sarjansa tähän asti parhain.

Ps. 3D-efekti oli melkein huomaamaton. On sinänsä aivan sama, menettekö katsomaan rainan kolmedeekakkulat nokalla vai ilman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti