perjantai 11. heinäkuuta 2014

Lievästi sanottuna levoton peli-ilta

Argh, olen laiminlyönyt blogia pahasti! Päivät tuntuvat hujahtavan ohi melkoisella vauhdilla, kun käy töissä ja roikkuu kavereiden seurassa. Siinä ei tule oikein mieleenkään kirjoitella jonkin vihoviimeisen luolaston perukoille. Viime viikonloppuna esimerkiksi siipeiltiin porukalla Yöttömän yön festarien tunnelmissa. En siis tietenkään hankkinut mitään lippuja jollekin hemmetin iskelmäfestarille, mutta norkoilin kuitenkin satojen muiden kanssa festaripaikan läheisyydessä. Mikäpäs siinä nurtsilla istuskellessa, kylmää juomaa litkiessä ja Jukka Poikaa kuunnellessa. Tämän jälkeen seikkailin baareissa kuten asiaan kuuluu. Oli kerta kaikkiaan kummallista, kun Kemijärvellä liikkui ihmisiä. Siis muita kuin tuulipukuihin sonnustautuneita mummeleita.

No mutta sitä edellinen viikonloppu meni etelän El Doradossa eli Oulussa. Pienimuotoinen Oulumiitti oli jopa härömpi elämys kuin yleensä. Tällä kertaa pelivalikoima oli pakollista Mario Farttia ja Rayman Legendsia lukuun ottamatta hieman tavallisesta poikkeava. Toki neljän pelaajan väliset katkerat kamppailut Mario Kartin äärellä olivat ehtaa kultaa, ja sitä tulikin tahkottua antaumuksella. Mutta sen jälkeen pelasimme lähinnä ensimmäisen Xboxin klassikoita... Ja "klassikoita". En ole kovin perehtynyt wanhan Xboxin tarjontaan, mutta siitä huolimatta Metal Arms, Darkwatch ja Brute Force maistuivat herkuilta. Kokonaisuudessaan illan aikana tuli kaapattua yli puolitoista tuntia pelikuvaa, mutta tiivistin vähiten kakat kohdat tällaiseksi 25 minuutin mittaiseksi pökäleeksi. Tulkaahan maiskuttelemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti