sunnuntai 10. elokuuta 2014

Guardians of the Galaxy... Vau!

En ole aivan niin kova sarjakuvatietäjä kuin haluaisin uskotella. Niinpä myönnän kuulleeni Guardians of the Galaxystä vasta noin vuosi sitten, kun ensimmäiset uutiset elokuvasovituksesta kantautuivat nettiin. Galaksin vartijat lukeutuu Marvel-sarjakuvien sekopäisempään osastoon. Siis koska hämähäkkimies tai ukkosenjumala Thor eivät ole lainkaan sekopäisiä konsepteja, eiväthän? Guardians suorastaan pursuilee avaruusolentoja, palkkionmetsästäjiä ja ylilyötyä äksöniä. Sekä runsaasti huumoria, mikä kävi selväksi jo ensimmäisistä trailereista. Itsehän rakastan elokuvia, jotka eivät ota itseään liian vakavasti, mutta Guardians of the Galaxy vaikutti ennakkoon vähän liiankin höpöhöpökomedialta. Mitä voi odottaa elokuvalta, jonka päähenkilöihin lukeutuvat polven korkuinen puhuva pesukarhu sekä elävä kasvi joka hokee vain olevansa Groot?



Olli kävi mulkaisemassa GotG:n heti ensi-iltapäivänä ja oli suurin piirtein valmis menemään leffan kanssa naimisiin. Äijä oikein vaatimalla vaati, että myös meikä katsastaisi elokuvan mahdollisimman pian. Niinpä pakenin harmaata lauantaipäivää Finnkinon hämyisiin saleihin... Ollin kanssa. En voinut välttyä ennakkohuumalta, kun frendi lähtee silmät kiiluen katselemaan samaa leffaa toiseen kertaan viikon sisällä. Pakkohan sen on olla hyvä! Nappasin sour cream & onion -popcornit kouraan, nakkasin liian  painavat 3D-kakkulat nenälleni ja matkustin Marvelin matkassa kaukaiseen galaksiin.

Kun lopputekstit vierivät valkokankaan poikki, tunnustan kehränneeni kuin kissa. Guardians of the Galaxy on meikäläiselle SE vuoden yllätysrymistely, joka iski aivan täysiä. Kaksi vuotta sitten The Avengers räjäytti pääni. Viime vuonna The Pacific Rim näytti, miten jättihirviöleffat tulisi tehdä (Olisivatpa Godzillan tekijät ottaneet mallia). Tänä vuonna Guardians of the Galaxy tarjoilee parasta Star Warsia sitten... Star Warsin.

Tämä kevyt, hahmovetoinen avaruusseikkailu on rehellisen pöhkö, eikä häpeile mitään. Jo ensi hetkistä näkee, että tässä on yhdistetty suurin piirtein kaikkia mahdollisia tieteisuniversumeita. Hahmojen asusteet ja komeat taustat jäljittelevät Tähtien sodan ajatonta tyyliä. Avaruusalukset ovat melkein yhtä räkäisiä kuin vanhoissa Aliens-elokuvissa. Nova Primen kliiniset kadut muistuttavat erehdyttävästi Mass Effect-pelien Citadelia. Parista hahmosta tulee niin kovat Star Fox-vibat, että heti teki mieli hypätä tähtihävittäjän puikkoihin. Yleensä tällainen sillisalaatti ei toimisi lainkaan, mutta jotenkin Guardians onnistuu luomaan lainatuista ideoista oman identiteettinsä.



Hehkuvan energiakekäleen ympärillä pyörivä taustatarina toimii vain tekosyynä sille, että galaksin viisi kovanaamaisinta korstoa saadaan liittoutumaan samalle puolelle. Ja näiden kavereiden keskinäistä pottuilua seuraa mielihyvin. Päähenkilö Star-Lord (Chris Pratt) on itsestään liikaa luuleva Han Solo-wannabe, ja sellaisena varsin sympaattinen sankari. Tämän mukaan lyöttäytyvä vihreä eukko Gamora (Zoe Saldana) tahtoo jäädä muun kaartin jalkoihin, mutta ajaa silti asiansa vahvana soturina. Loputtoman laajalalla sanavarastolla varustettu mörssäri Drax (Dave Bautista) aiheuttaa pökkelöllä olemuksellaan ja huumorintajuttomuudellaan eräät leffan parhaimmista lainauksista. En vieläkään voi uskoa, miten pari näistä heitoista pääsi Disneyn tuottamaan elokuvaan. Shown varastaa tietenkin jo aikaisemmin mainitsemani kaksikko: Rocket-pesukarhu (Bradley Cooper) ja tämän puiseva kaveri Groot (Vin Diesel). Rocket tulee takuuvarmasti olemaan internet-fanien loputtoman ihailun kohde. Näennäisen suloisen oloinen supikoira on oikeasti koko leffan pahin kusipää, ja Bradley Cooperin ääni istuu hahmolle kuin nenä naamaan.

Viisikon välinen kemia toimii mainiosti. Yleensä nokkela sanailu tahtoo olla tämän tapaisissa vähän liiankin nokkelaa ja käsikirjoitetun oloista. Guardiansissa pään aukominen naurattaa loppuun saakka. Musiikkivalikoima koostuu ovelasti lähinnä kahdeksankymmentäluvun popkappaleista, mikä on vähemmän käytetty ratkaisu tieteiselokuvissa. Itse ainakin tykkäsin. Nipotuksen aiheita en paljoa jaksa keksiä, mutta välillä elokuva eteni vähän nytkähdellen ja hätäisen oloisesti. Etenkin lopussa saattoi huomata, miten seuraava kohtaus vain alkoi ennen kuin edellisen tajusi edes loppuneen. Ja jälleen kerran hyvä sankarikaarti saa vastaansa kohtuullisen laimean ison pahan sedän. Pientä Avengers-tautia on siis havaittavissa. Siitä tulikin mieleeni, että elokuva nivoo itseään monessa kohtaa yhteen Avengers-universumin kanssa. En osannut odottaa, että yhteydet olisivat näin selkeitä. Pysyn tuskin pöksyissäni, jos jossain Avengers 3:ssa Iron Manin, Hulkin ja Kapteeni Amerikan rinnalle asettuu rynnäkkökiväärillä varustettu pesukarhu ja muu avaruusjengi!

Guardians of the Galaxy tekee juuri sen, mitä elokuvan pitääkin. Poistuin salista perin pohjin tyytyväisenä. Raina tarjoaa kahden tunnin edestä elämyksiä, toimintaa ja naurunremakkaa. Silti siinä on tarpeeksi sisältöä, eikä homma pääse taantumaan sirkukseksi. Saatanpa itsekin pyörähtää leffateatterissa vielä toistamiseen. Niin kova nälkä tästä jäi.

1 kommentti:

  1. Myös itsellä leffa tuli täysin puskista ja olikin yllättävä nähdä, miten paljon elokuva sai positiivista palautetta. Pitää käydä jossain välissä katsomassa.

    VastaaPoista