maanantai 27. lokakuuta 2014

Sporttista menoa (No ei sentään)

Olen ollut jo kaksi päivää aivan kamalan flunssan armoilla. Tänäänkin olisi pitänyt aloittaa uusi kurssi yliopistolla, mutta aamulla minulla ei ollut voimia sellaiseen urotekoon. Jäin vain korisemaan sängyn pohjalle pohjattoman kurkkukivun kourissa. Tässäpä oivallinen tekosyy neljän seinän sisällä norkoiluun! Donkey Kongin pelaamisen sivussa ehdin sentään lukea sitä ensimmäistä Jurassic Park -kirjaa sekä editoida kasaan tällaisen pikku videon. Vammaisesti nimetty Sportsfriends on itse asiassa tosi koukuttava ja hauska kännipeli, joskin kovin lyhytikäinen sellainen. Katsokaa vaikka itse:



Videopätkä kuvattiin joskus viime kuussa, mutta itse asiassa tuorein peli-iltama pidettiin aivan pari päivää sitten. Olin ajoittanut syyslomareissuni siten, että kerkeäisin juuri sopivasti pelaajaboardilaisten miittiin. Hyppäsin päiväjunaan Rovaniemeltä, ja pari tuntia myöhemmin löysin itseni sohjon täyteisestä ripulikaupungista nimeltä Oulu. Siis oikeasti, ruskeanharmaan mäskin täyttämät ja vesisateessa rypevät kadut poikkesivat melkoisesti Rovaniemen talvisesta ihmemaasta. Onneksi Rotten tuli sentään hakemaan minut autollaan, enkä joutunut käppäilemään mihinkään. Itse miittihän oli älyttömän mukava kuten aina. Jos löytyy jotain yhteistä pelattavaa saman sohvan äärellä, ei homma voi mennä pieleen. Kalja auttaa myös.

Sunnuntaina krapula ja flunssa sitten vetivätkin minut ihan finaaliin. Mutta enköhän minä tästä ennen pitkää tokene. Pääasia, että saisi sen äänen jälleen kulkemaan normaalisti. :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Nörtti lapsenvahtina

Mitä seuraa, kun pistetään meikän kaltainen elämästä vieraantunut äijän kuvatus huolehtimaan tarhaikäisestä kummipojasta? Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko aavistaakseen, että siitä seuraisi herkullista kaaosta. Tämä ei kuitenkaan estänyt siskoa nakittamasta meikää tuohon vastuuta vaativaan tehtävään. Tai no ei minua oikeasti nakitettu, vaan suostuin hommaan ilomielin. Kun satuin kerran vierailemaan siskon kämpillä pari päivää, ei viisivuotiaan mukulan vahtiminen ollut urakka eikä mikään! Sitä paitsi kaitsemista oli luvassa vain yhden päivän verran. Tai no tarkemmin sanottuna yhden aamupäivän. Joten ei hätää, meikähän hoiti homman kotiin varsin... Persoonallisella tavallani. :D

Kello löi kahdeksan, joten pakotin itseni hereille hieman ennen kuin sisko lähti töihin ja tämän vanhemmat muksut kouluun. Sitten kämppä jäi meikäläisen ja kummipojan valtakunnaksi. Aamupalan syömisestä venyi yli tunnin mittainen operaatio, kun katsottiin samalla telkkaria ja värkättiin niitä näitä olohuoneessa. Laiskan mutustelun jälkeen tajusin ettei minulla ollut aavistustakaan mitä poika haluaisi tehdä. Onneksi sain polttavaan kysymykseen suoran vastauksen "PELATAAN MARIOO!"

No mehän mentiin pelaamaan Marioo.

En voi kuin ihmetellä, miten noin pikkuinen kaveri on voinut ehtiä niin eteväksi Nintendotaituriksi.  Kenttä toisensa jälkeen valui ohitse, kun tehokas kaksikkomme tahkosi Super Mario 3D Worldia älyttömissä fiiliksissä. Harvoin saa repeillä niin huolella videopelien parissa! Toki Mariosta nauttii yksinkin, mutta yli-innokkaan viisivuotiaan kanssa pelistä tuli sekasortoisen villi elämys. Kaikesta sekoilusta huolimatta pääsimme yhdeltä istumalta viidenteen maailmaan saakka, eli melkein pelin puoliväliin. Siinä vaiheessa tunsin selkäpiissäni hiipivän epäilyksen ja tajusin vilkaista kelloa.

13:58!

Kepeä neljän ja puolen tunnin pelisessio saatiin saman tien paniikinomaiseen päätökseen! Kipitin pää kolmantena jalkana lämmittämään ruokaa keittiöön ja soitin siinä sivussa siskolle joka ei tietenkään ollut uskoa korviaan. :D Poika ei ollut venähtäneestä aikataulusta moksiskaa, mutta itse kikatin kuin kaistapää. Niinhän sitä nörtille välillä käy, että pelin tuoksinnassa umohtaa syödä! Samalla kun kauhoimme perunasoselaatikkoa naamariin, vanhin poika palasi koulusta. Ja ihmetteli kovaan ääneen miksi pikkuveljellä on vieläkin yövaatteet päällä...

1) Ai on vai?
2) Emmätiiä lol :D

Joten kaiken kaikkiaan voin sanoa, että meikä on oivallinen lapsenlikka! Näillä meriiteillä ei kannata hakea mihinkään vastuutehtäviin, mutta ainakin meillä oli hauskan leppoisa päivä. Ja mikä tärkeintä, päästiin pitkälle Mariossa joten homman voisi katsoa sujuneen kerrassaan mainiosti. Jään siis innolla odottamaan vaivalla ansaittua kunniamitalia. :)

tiistai 21. lokakuuta 2014

No tulihan sitä verta nenästä.

Kysymysten kerjäys tuotti niin älyttömän lopputuloksen, että voin vain ravistella päätäni epäuskon vallassa. Videoon ilmestyi sunnuntaihin mennessä melkein 180 kommenttia. Ja kun suuressa osassa oli vieläpä monta erillistä kyssäriä... Taivas varjele. :D Olen nyt käynyt hieman läpi tätä massiivista palauteryöppyä ja repeillyt itteni kipeäksi! Katsojakunnasta löytyy selvästi huumorimiehiä ja -naisia. Minulta udeltiin muun muassa naistenkaatovinkkejä sekä esikuvia pukeutumisen suhteen. :D Siis jätkältä joka pukee aamulla päälleen sen t-paidan joka ensimmäisenä sattuu käteen (eikä mielellään haise raadolta). Tulen nauttimaan vastausvideon tekemisestä, mutta sitä ei kannata odottaa vielä pariin viikkoon.

No nyt kun höpisen (jälleen) videoharrastuksesta, niin voisin vielä mainostaa uusinta luomustani. Viime viikolla alkoi iskeä pikku paniikki, kun pohdiskelin Retroluolaston tekemistä. Edellinen jakso ilmestyi elokuun puolella ja vihaiset retrosedät heristelivät minulle nyrkkiä. Miten tässä Smash Brossin ja Forzan ja kumppaneiden keskellä ehtisi tahkota jotain ikäloppuja tekeleitä? Niinpä pläräilin pelihyllyä läpi hikikarpalot otsalla kunnes sormeni osui pahamaineisen Warpath Jurassic Parkin kohdalle. Madonsyömä mättöpeli oli siis ikään kuin hätäratkaisu, mutta jaksosta tuli vallan tasapainoinen kokonaisuus. Samalla iski ihan hirviä dinosaurusvimma, pitäisi varmaan lainata kirjastosta ensimmäinen Jurassic Park-kirja! 



Vietän nyt syyslomaa siskon luona. Ehkä ensi kerralla olisi luvassa lomafiiliksiä eikä loputonta nörttiharrastuksesta fiilistelyä?

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kerjään kysymyksiä ( ja verta nenästäni)

Vaikka videoiden julkaisutahti on mennyt aina vaan epäsäännöllisemmäksi, meikän Youtube-kanavalle eksyy silti lisää porukkaa. Tilaajia on nyt himpun verran vaille 2000 kappaletta, mikä lämmittää introvertin pelinörtin mieltä. Pikku virstanpylvään kunniaksi päätin tehdä jotain spesiaalia. Nimittäin ottaa vastaan kyssäreitä ja vastata niihin parhaani mukaan. Voi juku.



Meikän kanavahan on siinä mielessä vähän erikoinen, etten oikeastaan ole missään vaiheessa esitellyt itteäni tai pahemmin selitellyt tekemisiäni. Syykin on selvä. Aloin vain tehdä näitä videoita sen kummempia suunnittelematta, kun armeijan jälkeen iski tylsyys. Ja enimmäkseen suuntaan videot omalle lähipiirille. Sen takia monet uudet katsojat utelevat kommenteissa suosikkipeleistäni tai mistä olen kotoisin tai opiskelenko ja niin edelleen. Joten ajattelin, että nyt voisi olla paikallaan vähän vastailla kuumiin kyssäreihin.

Videon teko ja julkaisu vei alle puoli tuntia. Sitten jäin odottamaan kysymyksiä. Kului vartti, eikä Youtubessa näkynyt ilmoitusta uusista kommenteista. Odotin puoli tuntia. Ei mitään. Kuumotus iski ja aloin jo pohtia, oliko idea egoistisin ja tyhmin koskaan. Sitten klikkasin itse videota ja huomasin, että kysymyksiä oli putkahtanut jo parikymmentä kipaletta. :D Tällä hetkellä pätkä on ollut tuubissa alle kaksi tuntia, ja kysymyksiä on jo ihan sairas määrä! Toivottavasti osaan tiivistää vastaukset tavallista paremmin, sillä muuten edessä on koko illan mittainen savotta.

torstai 9. lokakuuta 2014

Supermättövelipojat taskussa!

Viime postauksessa ounastelin, että Super Smash Bros. 3DS tulisi viemään meikäläisen mennessään. En väitä olevani oraakkeli, mutta tälläkin kertaa ennustukseni kävi toteen. Nintendon uusi megamätkintä julkaistiin viime perjantaina, mutta ikävä kyllä Verkkokauppa.comin vellihousut munasivat postituksen kanssa. Niinpä pääsin käsiksi tähän kauan kuolaamaani tekeleeseen vasta maanantaina. Eipä sikäli että viikonloppuna olisin ehtinyt kamalasti pelaamaan, kun Lapin ihmiset kävivät taas pyörähtämässä Oulussa. Rellestämise... Rakentavan yhdessäolon keskellä ei olisi ollut aikaa käsikonsolin äärellä möllöttämiselle.




No mutta tosiaan, maanantaina kävin hakemassa oman kappaleeni Oselotin kämpiltä. Äijä oli tilannut Verkkiksestä Smash Bros Double Packin, joka siis nimensä mukaisesti sisältää kaksi kappaletta kyseistä peliä. Todella näppärä paketti tuli puoliksi maksettuna paljon halvemmaksi kuin kahden erillisen pelikotelon nappaaminen kaupasta. Ikävä kyllä meikällä oli kauheita kiireitä kandintyön opponoinnin suhteen, joten meikän ja Oselotin välienselvittely jäi vielä maanantaina lyhyeen. Tiistainakaan en rohjennut pahemmin uppoutua sen äärelle... Mitä nyt vähän luennolla testailin. :D

Eilen ja tänään olen sitten nautiskellut uudesta Nintendo-fanipojan juhlapaketista. Ja miten hienoa onkaan saada uutta sisältöä, ennen näkemättömiä kenttiä ja tuoreita hahmoja Smash Brosiin! Yli kymmenen vuoden ajan Super Smash Bros. Melee on kuulunut meikän kaveriporukan vakiokalustoon.Violetin pelikuution klassinen mukilointipeli kestää vuodesta toiseen, mutta sisältö alkaa olla tuttuakin tutumpi. Siksi saa oikein äimistellä, miten yllättävältä ja tuoreelta Smash jälleen tuntuu. Hahmojakin on niin tolkuttoman paljon, etten ole ehtinyt kokeilla kaikkia. Tai edes avata jokaista piilotettua hahmoa. Jos tässä pelissä haluaa nähdä kaiken, tulee sitä tahkota satoja tunteja!

Harmi vain että 3DS on välillä niin kehitysmaassa tehty ghettokonsoli. En saa sitä kunnolla yhdistämään meikän langattomaan verkkoon. Kokeilin vähän pelata netissä kännykän verkon avulla... Mutta arvaatte varmaan miten kävi. Kahden minuutin matsista tuli neljän minuutin diaesitys. Kiitti vitusti Nintendo! Käsikonsolipelissä on sekin ongelma, etten voi tietenkään kutsua kavereita pelaamaan kanssani, ellei heillä ole omia laitteita ja pelejä. Niinpä kavereiden piekseminen taitaa jäädä satunnaisiin Oulumiitteihin ja Oselotin kanssa kaksinpelailuun.

Mutta onneksi se Wii U:n versio saapuu kauppoihin jo 5. joulukuuta. Eiköhän joulu ole sillä pelastettu!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Forza Horizon ja menetetyt yöunet

En tajua autoista oikeastaan mitään. Ajokortti toimii meikäläisellä käytännössä "voin ostaa kaljaa"-passina, ja ainoastaan pakon edessä suostun hyppäämään auton rattiin. Sen takia en ole pahemmin jaksanut innostua simulaatiomaisesta Forza Motorsport-pelisarjasta. Nelosta pätkin menemään pari kesää sitten, koska halusin jotain tekemistä halvalla hankkimalleni Speed Wheel-ohjaimelle. Hyviä pelejä, mutta ehkä vähän kuivia meille jotka emme kiihotu Corvetten moottorin pauhunnasta.

Forza Horizon 2 on kuitenkin ihan toista maata. Meikän piti toden teolla kiirehtiä, jotta sain kirjallisen arvostelun IGN Suomelle maanantaihin mennessä. Mutta homma ei edes tuntunut uuvuttavalta, sillä Etelä-Euroopan aurinko veti nörtin kuvatusta puoleensa vastustamattomalla voimalla. Enpä olisi vielä viikko sitten uskonut pitäväni pelistä näin paljon. Arvostelu olisi tässä.



Maanantaina luentoaikatauluni oli typötyhjä, joten saatoin pyhittää koko päivän Forza Horizon kakkoselle. Heräsin, pelasin, kirjoitin arvostelun, pelasin, söin ja pelasin. Vasta kolmelta aamuyöstä oli pakottava tarve laskea ohjain kädestä. Jos en olisi vilkaissut kelloon, olisin varmaan ajanut vielä kerran pelimaailman päästä päähän. Lienee sanomattakin selvää että tiistain ensimmäisellä luennolla muistutin elävää kuollutta.

No okei, pelkkää kuollutta.

Toisinaan on mukavaa astella oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja yllättyä iloisesti. Destiny osoittautui hyvistä hetkistään huolimatta melkoiseksi pettymykseksi, mutta se kaikki unohtui Forzan aurinkoisissa maisemissa. Vielä kun jäisi aikaa verkkopelissä pyörimiselle, mutta kun eräs nimeltämainitsematon jumalpeli ilmestyy perjantaina... Voi elämä tätä loppuvuotta!