perjantai 28. marraskuuta 2014

Nörtin avautumista tuoreista trailereista

Tänään tapahtui jotain historiallista. Jotain, mitä on odotettu kauan ja hartaasti. Asia, joka on herättänyt ennakkoon epäluuloja, kauhua ja sitäkin enemmän varauksetonta intoa...

Enkä nyt puhu mistään sukupuolineutraalista avioliitosta, vaikka sekin oli ihan kiva juttu.

Paljon merkittävämpi (ja useampaa koskettava) oli uuden Star Wars -trailerin julkaisu. Ensi vuoden joulukuussa maailmankaikkeutemme rakenteet horjuvat, kun Star Wars Episodi VII saapuu elokuvateattereihin J.J. Abramsin ohjaamana. The Force Awakens -lisänimellä varustetun seikkailun saapuminen on ollut tiedossa jo parin vuoden ajan, mutta mitään konkreettista siitä ei ole nähty. Ennen tätä iltaa.

Istahdin koneelle ja huomasin erään kaverini linkanneen puolentoista minuutin mittaisen pätkän facebookiin. Hetken hyperventiloinnin jälkeen kipitin hakemaan kuulokkeet ja valmistauduin näkemään ensimmäistä uutta Tähtien sotaa yhdeksään vuoteen. Katsokaapa traileri itse, jos ette ole sitä vielä nähneet:



Traileri mehustelee aivan häpeilemättä vanhojen elokuvien kuvastolla. Stormtroopereiden kypärät, X-Wingit, Tie Fighterit ja droidit näyttävät pitkälti samanlaisilta, kuin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Tavallaan tämä on aika hassua, kun elokuvissakin aikaa on kulunut vuosikymmeniä. Ilmeisesti tekninen kehitys on jämähtänyt paikoilleen... Toisaalta trailerin tarkoituksena on epäilemättä oikein alleviivaten vakuutella, että uudet elokuvat muistuttavat alkuperäistä trilogiaa. Onhan se myönnettävä, että järven yllä kiitävät tähtihävittäjät nostattivat hymyn huulille. Millennium Falconin lentäessä Tie Fightereiden keskellä melkein itkin onnesta! Star Wars -teemakappale ei voi olla nostamatta fiiliksiä kattoon, jos sille on ehdollistunut pienestä pitäen.

Toivottavasti Abrams ei vajoa uuden elokuvan kanssa liialliseen vanhalle kumarteluun. Kaveri ei ole maailman hienovaraisin ohjaaja, eikä varsinaisesti kainostele viittausten nakkelussa. Eiköhän mies kuitenkin ymmärrä, ettei koko elokuvaa voi rakentaa nostalgialla lypsämisen ympärille.

Trailerissa nähtiin toki jotain uuttakin. Mysteerisen mustiin pukeutuneen sithin käyttämä valosapeli oli mielestäni aika makea. Se muistutti pikemminkin valtavaa broadswordia kuin kepeää valosäilää. Sivusta pilkistävä "kahva" oli toki periaatteessa epäkäytännöllisin asia koskaan, mutta mielestäni aika hauska idea. Olli luonnehti uutta valomiekkaa pyhäinhäväistykseksi, mutta odotan innolla, miltä valomiekkataistelut tulevat näyttämään uudessa rainassa.


Nyt kun olen päässyt trailerista vaahtoamisen makuun, voisin vielä höpistä Jurassic Worldin ensimmäisestä maistiaisesta.  Sekin ilmestyi tällä viikolla, joskin pari päivää aikaisemmin. En kerta kaikkiaan voi uskoa, että sekä Star Wars että Jurassic Park saavat jatkoa ensi vuonna. Tätä olen odottanut lapsesta saakka!



Trailerin katsottuani joudun myöntämään, että ennakko-odotukseni elokuvaa kohtaan laskivat askeleen verran. Toki ne olivat epätodellisen korkealla, sillä neljännestä Jurassic Parkista on huhuiltu jo yli vuosikymmenen ajan. Uuden elokuvan ensimmäinen pettymys johtuu jo siitä, että eräs päähenkilöistä on lapsi. Miksi joka ikisessä JP-leffassa pitää olla Viaton mutta nokkela pentu (tm) joka jallittaa sauruksia ja selviytyy tilanteista huisin täpärästi? Toki ensimmäinen elokuva on tästä huolimatta klassikko, mutta olisin odottanut tämän kliseen hylkäämistä uuden osan myötä.

Toinen nihkeilyä aiheuttava seikka on geenilaboratoriossa muovattu supedinosaurushybridi. Hirmuliskot ovat tarpeeksi pelottavia ja upeita ilman, että sekaan heitetään jotain mielikuvituksellisia mutanttidinoja. Jos mysteerinen murhasaurus on Tyrannosaurus Rex pitkillä käsivarsilla, lupaan juosta ulos teatterista ja sytyttää paikan tuleen. :D

Mutta ei se traileri sentään aivan onneton ollut. Vedessä uiva liopleurodon (tai sen näköinen vesipeto) oli mahtava ilmestys. Vaikka eihän se oikeasti ole dinosaurus. Eivät tosin olleet lentoliskotkaan joten se siitä. Lisäksi pääsemme ensimmäistä kertaa näkemään kirjoista tuttuja paikkoja, kuten joen vartta etenevän safarinpätkän. Ja velociraptorit näyttävät jälleen omalta itseltään, eivätkä Jurassic Park III:n tapaan hörhöiltä.

Ehkä elokuva paljastuu heikosta trailerista huolimatta katsomisen arvoiseksi kolmen tähden leffaksi. Se riittäisi minulle.


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Opiskelijaelämän glamouria

Eissssssaatana.

Marraskuun loppu on yliopistomaailman kurimuksessa kieriskelevälle yksilölle kaikista pahinta aikaa. Kurssien deadlinet kasaantuvat yleensä samalle viikolle, jolloin opiskelijaparan taistelutahto joutuu koetukselle.Väsäsin maanantain ja tiistain mittaan peräti kahdentoista sivun mittaisen, täysin yhdentekevän oppimisportfolion informaatiotutkimuksesta. Aivoni sulivat velliksi viimeistään vääntäessäni käsitekarttaa oikuttelevan kuvankäsittelyohjelman avulla. Tänään vietin päiväni aamukymmenestä iltaseitsemään luennoilla, vaikka välissä kirjoittelinkin luentopäiväkirjaa tiedonhaun ja tallennuksen kurssista. Homman pitäisi olla valmis sunnuntaihin mennessä. Tosin kirjoitusurakkaani häiritsevät hieman huomisen KAKSI tenttiä. Siis samana päivänä. Niiihin pitäisi varmaan päntätä tänä iltana ja huomenna aamulla. Oikeastaan kirjoitan tätä blogimerkintää vain pakoillakseni velvollisuuksiani. :D

Vielä vähemmän naurattaa meikän varallisuustilanne. Jouduin jo pari viikkoa sitten lainaamaan satasen, jotta selviäisin kuun vaihteeseen saakka. No enpä selvinnyt. Tänään valuin miltei yhdeksän tunnin opiskelun päätteeksi kauppaan, nappasin hyllyltä kaksi mikropopparipussia ja mehutiivisteen. Maksusuoritus hylätty. Uusi yritys. Hylätty. Tilillä ei vain kerta kaikkiaan ole 3,15 euroa. :D Olin niin nuutunut etten jaksanut sen kummemmin tuohtua asiasta. Hörähdin vain kassalle: "Jaahas, tais loppua massit" ja laahustin pois paikalta. Kerjäämään almuja äidiltä.

Olen kyllä kerta kaikkiaan paska käyttämään rahaa. Kesällä ja syksyllä hankin kaikkea kivaa, marraskuussa ja loppukeväästä kärvistelen köyhänä. Jos mulla on rahaa, käytän rahaa. Ja sitten ei olekaan rahaa. Niinhän se menee. Jo viime vuonna kirosin asiaa, mutta silloin tilille jäi aina muutama kymppi. Nyt olen vielä pahemmassa pummitilassa, vaikka parin viikon ajan olen parhaani mukaan vältellyt turhia ostoksia. Pitää varmaan oikeasti siirtyä pelkkään makaroniin ja veteen... Tai sitten ensi keväänä en ostele puolen tonnin Xboxeja alkuvuodesta. Sekin olisi yksi keino.

Veronpalautukset ja opintorahat ilmestyvät tilille sitten joulukuun neljäntenä päivänä. Sitä odotellessa pitää pummia, totutella makaroniin... Ja kenties myydä pari peliä vähemmäksi. :D Säästämisen taitokin olisi varmaan korkea aika opetella. Jos ei vapaaehtoisesti, niin sitten pakon edessä niin kuin nyt.

Olisi varmaan kannattanut käydä se amis.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Videot, pelit ja meisselit. Sekä uusi arvostelu!



Tällä viikolla olen jälleen ryhdistäytynyt videorintamalla! Toki rästissä olisi joitain elintärkeitä yliopistojuttuja, mutta onneksi keskityin pänttäämisen sijaan nollabudjetin pelivideoiden taikomiseen! :D 

Toissapäivänä pistin ilmoille 2000 tilaajan spesiaalivideon toisen osan. Tästä ei onneksi tullut IHAN yhtä jäätävän mittainen eepos kuin ensimmäisestä mustavalkoisesta monologista, mutta kyllä nytkin riitti hommaa! Pelijuttuihin ja kivesten väriä koskeviin häröilyihin on sentään hauskaa vastailla. :D Urakan jälkeen jään vain toivomaan etten enää ikinä joudu pällistelemään kameran edessä näin paljoa kerrallaan.


 Asiaan liittyen: Huomasin samana päivänä, että tilaajamäärähän keikkuu jo 2140 tienoilla. Eli olen aina ajastani jäljessä.

Samalla kun olen pälättänyt parhaani mukaan, oikeiden arvosteluiden ja Retroluolasto-episodien teko on jäänyt heitteille. No, perjantain kunniaksi tarjoilen arvosteluni Halo: The Master Chief Collectionista! Massiivisena Halo-fanina odottelin kokoelmaa oikeasti kuin (rinkulan muotoista) kuuta nousevaa. Nettipelin uskomattomat ongelmat ovat ikävä kyllä vieneet isoimmat tuulet meikäläisen purjeista, mutta yritin olla mahdollisimman puolueeton. Jos pelinhaku korjataan vaikka huomenna, ei ole syytä haukkua kokoelmaa pataluhaksi. 

Toisaalta kyllä vituttaa kun näköjään Nintendoa lukuun ottamatta kukaan ei osaa tuoda markkinoille VALMIITA ja TOIMIVIA pelejä heti julkaisussa. En jaksaisi odottaa.  



tiistai 18. marraskuuta 2014

Interstellar. Vau.

Christopher Nolan, olen pahoillani, että olen inissyt elokuvistasi niin vuolaasti. Saavuin juuri Interstellarin näytöksestä, ja olen täysin myyty! Edes Dark Knight Risesin jättämä ankea jälkimaku ei kummittele mielessäni tämän illan tieteiselämyksen jälkeen. Yleensä arvostelijoita varoitetaan kirjoittamasta mielipiteitään ennen kuin kovin ensihuuma on laskeutunut. Mutta eihän tämä olekaan mikään oikea arvostelu, vaan henkilökohtainen blogi. Niinpä aion fiilistellä oikein olan takaa...Mutta spoilaamatta tietenkään yhtään mitään! Suosittelen kyllä katsomaan elokuvan, ennen kuin internetin ihmishirviöt innostuvat mölisemään juonenkäänteistä verkossa.



En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Nolania pidetään modernin ajan huippuohjaajana. Inception ja kaksi kolmasosaa Batman-trilogiasta olivat ehdottomasti katsomisen arvoisia, mutta ohjaajan maneerit eivät varsinaisesti ole koskaan lämmittäneet meikäläisen mieltä. Nolanin leffoja vaivaa perinteisesti liika kesto, vähän ontuva rytmitys ja liiallinen selittely. Niinpä en varsinaisesti vaikuttunut Interstellarin trailerista. Maailmanloppu ja avaruusmatkat on nähty ennenkin. Edes Jannen ja muiden kavereiden vuolaat kehut eivät saaneet minua hypettymään kolmituntisesta spektaakkelista. Mutta tänä iltana hyödynsin Finnkinon superpäivien tarjouksen, ja survouduin Harrin kanssa melkein täpötäyteen elokuvateatteriin. Elämyksen jälkeen tuntui, kuin olisin itse palannut pitkältä matkalta. Se kertonee jotain tavasta, jolla leffa vei mukanaan.

Juonesta ei kannata selittää mitään, koska ennakkoon tietäminen ei lisää nautintoa. Mutta kuten nimestäkin voisi päätellä, elokuvassa matkataan tähtien välillä. Ei Tähtien sodan tyyliin, vaan Nolanin tapaan näennäisen realistisesti. Toki fysiikan lakeja rikotaan tai ainakin venytetään joka käänteessä, mutta tätä vaikuttavampaa kuvausta avaruusmatkasta harvoin näkee. Erityisen hyvin Nolan onnistuu yksinäisyyden ja eristyneisyyden kuvauksessa. Avaruus on liki äärettömiin mittasuhteisiin yltävä, kylmä ja eloton tyhjiö, jossa mitättömän ihmisen kokema kaipaus saattaa yltyä sietämättömäksi. Asiaa ei ainakaan auta päähenkilöiden armoton (ja varsin kirjaimellinen) kamppailu aikaa vastaan.

Interstellarin maalaama tunnelma on ehdottomasti surumielinen ja jopa painostava, mutta elokuvan sanoma on kaikkea muuta. Kantavana teemana toimii ihmisen loputon kyky sopeutua ja selviytyä, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Suorastaan yllätyin huomatessani, kuinka sentimentaaliseksi Interstellar ajoittain yltyi. Leffa vetelee tunnenyöreistä juuri oikeissa kohdissa, ja vasemmalla puolellani istuva typy oikeasti nyyhkytti lopun hempeilyssä. Ehkä muutama "Rakkaus on universumin selittämätön voima blaa blaa blaa" -heitto menee liiallisen juustoisuuden puolelle, mutta olen valmis antamaan tämän anteeksi. Välitin itsekin hahmojen kohtaloista aidosti, mikä ei ole kovin tavallista tällaiselle tunnevammaiselle miehen kuvatukselle.



Nolanin perinteiset vahvuudet ovat ilmiselviä. Interstellar on visuaalisesti uskomattoman komea. Kertaakaan ei tuntunut, että silmieni eteen piirretyt maisemat olisivat liian keinotekoisia tai tylsiä. Interstellarin voisi pysäyttää miltei missä hyvänsä kohdassa, ja se näyttäisi upealta. Leikkaus ja etenkin musiikkien poikkeuksellisen aggressiivinen käyttö herättävät minussa varauksetonta ihastusta toimintakohtausten tuoksinnassa. Näyttelijävalinnatkin tuntuvat osuneen enimmäkseen nappiin. Toisaalta ohjaajalle tavalliseen tapaan alku laahaasi hieman turhan pitkään.

Kun leffa lopulta pääsee vauhtiin, sitä ei kuitenkaan pysäytä mikään. Se on kuin eeppinen matka, joka herättää tunteiden lisäksi ajatuksia. En ole oikea jätkä sanomaan, onko tämä mikään aidosti syvällinen, ihmisluontoa kuvastava taideteos. En ole nimittäin mikään maailman syvällisin ajattelija. Mutta ainakin Interstellar johdattelee katsojan isojen kysymysten äärelle. Elokuvateatterista kävellessäni en edes jaksanut tavalliseen tapaan hehkuttaa kaikkea näkemääni tai pohtia parasta yksittäistä kohtaa. Sen sijaan läksin kävelemään kotiin ja pyörittelin leffakokemusta mielessäni. Aika inspiroivaa kamaa!

Tehkää itsellenne palvelus ja kipittäkää leffateatteriin katsomaan Interstellar.  Mitä suuremmalta valkokankaalta pystytte sen näkemään, sitä parempi. Ja mitä vähemmän tiedätte elokuvasta ennakkoon, sitä iloisemmin saatatte yllättyä. Interstellar on melkoinen tapaus. Vain äärimmäisen harvoin ison budjetin Hollywood-raina vetää hiljaiseksi ja pistää pohtimaan.

5/5



perjantai 7. marraskuuta 2014

Velkam tu Finland. Tis is veer ai liiv.



En ymmärrä, miksi ihmiset tuntuvat suhtautuvan niin nuivasti solukämpässä asumiseen. Opiskelijatovereistani löytyy yllättävän paljon yksilöitä, jotka kauhistelevat pelkkää ajatustakin. Yleisin kommentti lienee :”Ite en ainakaan pystyis asumaan joidenki randomien kanssa!”  Tietenkin jos käy töissä ja hillo pakottaa taskunpohjia, kannattaa satsata asumiseen. Mutta jos on niin kuin meikäläinen, eli sinkkuelämää viettävä opiskelijan retale, solukämppä on just paras juttu. Reilun kahdensadan euron vuokraan kuuluu kaikki sähköstä nettiin ja vesimaksuun jne. Sitä paitsi solukämpässä ei tarvitse luopua yksityisyydestä, sillä eiväthän kämppikset ikinä tule tunkeilemaan huoneen ovelle tai urkkimaan suihkuun. Kaiken kaikkiaan meikän elo kolmen hengen solussa on sujunut varsin rauhallisesti. Ellen sitten tietämättäni itse häiriköi muiden elämää vihaisella huutelullani pelien tuoksinnassa. :)

Toinen kämppäkavereistani muutti lyhyellä varoitusajalla pois alkusyksystä. Sen jälkeen olen jakanut keittiön vain yhden erakkoravun kanssa. Hiljaista on siis ollut. Viime viikonloppuna tilalle muutti viimeinkin uusi kämppis. Kovasti intialaisen näköinen tyyppi, jonka etunimestä en oikein saanut ensi kuulemalta selvää. Siistiä, ilmi elävä vaihto-oppilas! Pikaisen esittelyn jälkeen meikän oli pakko kipittää luennolle, emmekä sen jälkeen tavanneet moneen päivään. Melkein jo unohdin koko tapauksen. Eilen illalla kuitenkin törmäsin äijään (melkein kirjaimellisesti) sännätessäni sisään ovesta. Kaveri kysyi, missä mahtaa olla pyykkitupa ja miten homma täällä toimii. Olisittepa nähneet epäuskoisen ilmeen, kun kerroin että pyykkivuorot on pakko varata netistä. :D. Ite olen jo ihan tottunut näihin taloyhtiön omituisuuksiin, mutta kaveri oli ihan varma että yritän kusettaa hyväuskoista ulkomaalaista. 

Niinpä sitten pidin kunnon turistikierroksen kerrostalon yhteisissä tiloissa. Pyykkituvassa, alakerran ghettotyylisessä kuntosalin kuvatuksessa, varastohuoneissa ja saunan takana… Eiku siis saunan luona. Ja tyyppi alkoi suu vaahdossa selittää, miten aikoo käydä mahdollisimman paljon saunassa täällä Suomessa. Kun ei muuten tule kuulemma hiki lumen ja jään keskellä. Tunnustaessani etten itse pahemmin välitä saunomisesta, sain kuulla melkoisen palopuheen saunomisen hyödyistä terveydelle ja ulkonäölle ja kaikelle. Tsiisys! Enpä olisi uskonut, että tämä propaganda kulkisi näin päin :D

Kierroksen lopuksi annoin kaverille puhelinnumeroni siltä varalta, että tälle tulisi jotain muuta kysyttävää. Sitten painelin sotkuiseen poikamiesboksiini tyytyväisenä toimintaani. Vain hetkeä myöhemmin kännykkä vibrasi viestin merkiksi: ”Dude. Why are there Xbox games in the closet? Is this normal??”

Siinäkin on yksi etu solukämpässä norkoilulle. Saattaa sattumanvaraisesti löytää edellisen asukkaan konsolipelejä siivouskomerosta. Ainakin itse pitäisin tätä plussana!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Paljastan kaiken... Melkein

Hyvää marraskuuta, ihmiset! Viikkokausia sitten hypettämäni "Kysy mitä vain"-spesiaali on nyt täällä! Tai ainakin puolet siitä. Tällä tavalla jaettunakin pätkästä tuli melkein kolmen vartin mittainen, joten parasta varata mukaan päänsärkylääkettä. Tai jos ei kiinnosta katsoa koko juttua kerralla, videon kuvauksesta voi hypätä suoraan kiinnostaviin kysymyksiin! Paljastin perusjuttujen lisäksi esimerkiksi naistenkaatovinkkejä, paskimmat pelaamani pelit, lempitäytteeni pizzaan, seurusteluhistoriani (siinä ei ollut paljoa paljastettavaa) ja otinpa myös kantaa oravien ja majavien väliseen paremmuuskiistaan. Joten jos sinulla on tuhottomasti ylimääräistä aikaa ja haluat urkkia tietoja meikästä, klikkaa alta.



Valtavasta työmäärästä huolimatta oli hauskaa vastailla ihmisten kysymyksiin. Etenkin koska samalla tajusin, miten vähän meikästä (onneksi) netissä tiedetään. Kun en ole mikään internet-persoonallisuus, vaan teen pelkästään nörttimäisiä pelivideoita harrastuksena. Ei siinä tule mainostettua lempimusiikkigenrejä tai muuta sellaista. Nyt sain sitten "vähän" seliteltyä juttuja. Toisen osan lisäksi pitäisi vielä tehdä arvostelu Halo: The Master Chief Collectionista sekä IGN Suomeen että Youtubeen. Kiireitä siis riittää.

Oulussa on muuten tullut yhtäkkiä täys talvi. Aurinko paistaa ja lumi peittää Alppilan harmaat kadut. Tämä merkitsee samalla sitä, että en uskalla enää kauaa kulkea pyörällä. Perkele.