tiistai 31. maaliskuuta 2015

Äänikirjat ovat parasta paskaa







Liikuskelen aina Oulun kaduilla ja yliopiston käytävillä nappikuulokkeet korvissani. Pitkät siirtymät olisivat jotenkin nihkeitä, jos niiden aikana ei voisi aina kuunnella jotain. Yleensä iPod syöksee korvakäytäviini podcasteja, sillä en ole kovin hyvä löytämään kuuntelun arvoista musiikkia. Peleihin, elokuviin ja sen semmoiseen liittyvät podcastit puolestaan saavat ajan lentämään, ja täyttävät aivoni turhalla nippelitiedolla. Minulla menee niin paljon aikaa ympäriinsä käppäilyyn, että joudun tilaamaan ainakin tusinaa erilaista puheohjelmaa iTunesin kautta. Silti tuntuu, että kuunneltavaa ei ole tarpeeksi.

Sitten äkkäsin äänikirjat! Pentuna tykkäsin kuunnella sellaisia samalla kun piirsin tai rakentelin legoilla. Kuuntelu on huomattavasti mukavampaa kuin naaman tunkeminen kirjaa vasten. Tarina etenee, mutta itse pääsee tekemään siinä sivussa ihan mitä huvittaa. Vaikka pelaamaan. Joten viimeksi kun käväisin Kempan puolella, nappasin kirjastosta matkaani pari äänikirjaa. Rippasin ne koneen kiintolevylle ja siitä iPodin kätköihin. Olen nyt aivan hurahtanut äänikirjoihin!

AARRESAARI


Aarresaari on meikäläiselle tuttu jo lapsuudesta, mutta en millään tahtonut muistaa tarinan yksityiskohtia. Niinpä paluu tämän ikivanhan seikkailukertomuksen äärelle oli samaan aikaan nostalginen ja tuore. Jim Hawkinsin ja kumppaneiden selviytymiskamppailu merirosvokapinan keskellä tuntui menevän läpi yhdessä hujauksessa. Itse asiassa myös kuuntelin sen samalla kun pelasin GameCubella retropelejä.

 1700-luvun tekeleeksi teksti oli helposti seurattavaa, vivahteikasta ja jännittävää. Toki tässä auttaa se, että käännös on paljon uudempi. Ajankuva oli tietysti kohdallaan, mikä miellyttää historiafriikkiä syvästi. Teoksen iän huomasin lähinnä siitä, että välillä keskityttiin selittämään antaumuksellisesti joistain pikku yksityiskohdista, jotka eivät sinällään liittyneet yhtään mihinkään. Mutta tosiaan, äänikirjamuodossa tekele oli varsin piristävä elämys.

KOMISARIO PALMUN EREHDYS


Komisario Palmun erehdyksen muistan katsoneeni VHS-kasetilta lapsena. Mika Waltarin kirjoihin en kuitenkaan ole koskaan koskenutkaan. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että Palmu toimii myös kirjamuodossa vallan mainiosti. Kaukaa haettu murhamysteeri sai aina vain uusia käänteitä, enkä edes yrittänyt alkaa pähkäillä lopputuloksia etukäteen. Sen kun nautin matkasta ja dialogista. Erityisesti sain hupia lukijan ääninäyttelijänlahjoista. Murahtelu ja kimitys elävöittivät dialogia. Tässä tapauksessa äänikirjaformaatista oli siis hyötyä. :)


Kuunneltuani edellä mainitut kävin Oulun kaupunginkirjastossa metsästämässä lisää kuunneltavaa, Valikoima oli toki isompi kuin Lapin peräkylillä, mutta ei päätä huimaava. Nyt matkaan tarttui meikäläiselle kokonaan uutta matskua:


PUHDISTUS


Sofi Oksasen menestysromaani Puhdistus kuulunee yleissivistykseen. Kirja oli pitkä kuin perkele, ja vei kokonaiset kymmenen CD-levyä. Pitkältä se myös tuntui, sillä kirjan aihepiiri ei ole sieltä kevyimmästä päästä. Viron vaiettu ja tavattoman kipeä lähihistoria yhdistyi nihkeään kolmiodraamaan sekä päähenkilö Aliiden henkisiin murheisiin. Tunnelma oli siis koko ajan alakuloinen. Tykkäsin kuitenkin useassa aikatasossa liikkuvasta tarinasta kovasti. Lisäksi kirja toi hyvin esille, miten traumaattista Neuvostovallan ikeessä eläminen on joillekin ollut. Mistään ei ole voinut puhua rehellisesti, eikä mennyttä kehdattu ainakaan julkisesti muistella. Vainoa esiintyi kaikkialla. Kirjan jälkeen kunnioitukseni virolaisia kohtaan nousi jälleen hieman. Olkoonkin että itse päätarina on kokonaan fiktiivinen.

Kolmiodraama oli kyllä kirjan huonointa antia. Omistushaluinen ja jatkuvan mustasukkainen Aliide olisi saanut vain vetää vitun päähänsä ja painua vuorille. :D

TALVISOTA


Viimeisenä voisin vielä fiilistellä Antti Tuurin kirjoittamaa Talvisota-romaania. Tämä oli ehkä suosikkini koko joukosta! Siitäkin huolimatta, että yleensä suomalaisten talvisotaan liittämä yltiöpäinen isänmaallisuus ja uho pistävät tympimään. Mutta tämä kirja on klassikko ihan syystäkin. Näin realistista ja elämänmakuista kirjaa lukiessa melkeinpä luulisi, että Tuuri oli itse käynyt aikakoneen matkassa rintamalla. Varmaankin apuna on käytetty paljon haastatteluja ja muuta vastaavaa, en tiedä. Mutta ylipäätään kirja tuntui erehdyttävän aidosti siltä, kuin olisi kuunnellut veteraanin muistelmia. Siis hyvällä tavalla, ei sellaisella juustoisen isänmaallisella tavalla.

Talvisodassa erityisen makea tyylikeino oli pelkistetty kerrontatyyli. Tuuri välttelee pitkiä korulauseita ja taiteellista paatosta. Pikemminkin asiat todetaan suoraan, aika lyhyesti ja kainostelematta, mutta silti jotenkin tarkasti ja elävän tuntuisesti. Sanoisinko että sotilaalliseen tyyliin. Kaiken kruunaa Taneli Mäkelän jäyhääkin jäyhempi kertojaääni, jonka vuoksi voisin suositella äänikirjaversiota varauksetta kaikille. Kuuden levyn mittaisena tekeleen kuuntelee yhdessä iltapäivässä.


Huh huh. Seuraavaksi ajattelin liittyä esimerkiksi Audibleen jotta voisin kuunnella äänikirjoja kätevästi verkon ylitse. Ei tarvitsisi aina vaivalloisesti rippailla kirjoja miljoonalta CD-levyltä kiintolevyn kätköihin.

Mutta mitähän seuraavaksi? Ai pelejä ja videoita? Emmäääää jaksaaaaaaaa. :D

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kemijärven ihmeitä

Aurinko paistaa ja linnut laulaa ja kaikki on kliseisen hienosti. Tämä on pitkästä aikaa ensimmäinen viikonloppu, jonka vietän perinteiseen tyyliin Oulussa. Nukuin pitkään, heräsin laiskasti ja hitaasti ja kävin sen jälkeen paistamassa itselleni aamupalaksi pekonia. Olisi varmaan todella nautinnollista, jos aika vain riittäisi harrastuksille ja luovalle tekemiselle. Tekisi mieli pelata ja kirjoittaa ja editoida, mutta olen kuitenkin oikeasti päättänyt lukea kandin työtä varten. Kirjoitusurakan aloitan sitten ylihuomenna. Yleensähän nämä projektit alkavat aina "huomenna" mutta eihän sunnuntaita voi moiselle nihkeydelle uhrata.

Noh, anyway. Pyörähdin viikko sitten Kemijärvellä haistelemassa vähän lappilaisia maisemia. Reissu oli todella mukava, etenkin koska pääsin pitkästä aikaa roikkumaan ja höpisemään veljen kanssa. Jussihan on pahemman luokan urheiluhullu (Uskomatonta että olemme sukua :D), joten vähemmän yllättäen äijä yritti houkutella meikää ulos aktivoitumaan. Hiihtämään en suostunut, mutta kävin viikonlopun mittaan sentään ensimmäistä kertaa koskaan lumikenkäilemässä! Lumikengillä löntystely olikin oikein leppoisaa puuhaa, etenkin koska Pyhätunturin maisemat olivat kuin mistäkin open world- fantasiapelistä. Ohessa pari pienehköä kuvaa todisteena.

Sattumanvarainen irtokoira jolkotteli vastaan elämänsä fiiliksissä!

Uuuuuuuhhhuhhuuu


Kerrankin ulukona





Ja vielä kirsikkana kermavaahdon päällä tämä Jussin näppäämä kuva Kemijärven tähtitaivaasta. Stalkkereille tiedoksi että alhaalla oikealla näkyy meikäläisen lapsuudenkoti. Hienoa seutua. :)


torstai 12. maaliskuuta 2015

Bayonetta 2. Ouuh beibi!

Aiemmassa postauksessa mainostamani video on nyt ihmisten katseltavissa. Osallistuin nimittäin MoonTV:n peliohjelmakilpailuun Bayonetta 2-arvostelulla! Pätkän ja kaikki muutkin kilpailuun osallistuneet työt voi mulkaista tuosta:

MoonTV: Peliohjelmakilpailu

Oli ilo huomata, että meikäläisen arvostelu sai osakseen pari kiittävää kommenttia. Ehkä sain kilpailun kautta muillekin videoilleni pari uutta silmäparia. Voitto alkaa näyttää epäuskottavalta, mutta väliäkö tuolla. Videon teko oli hauskaa ja näin sen eteen hieman vaivaakin. Tällä kertaa arvion rakenne oli vähän epätavallinen, mutta tein sen tarkoituksellisesti. Arvostelut eivät saisi valua liian kaavamaisiksi ja samaa kässäriä seuraaviksi sepustuksiksi. Ei tämä mikään paras ole, mutta omaan tasoon nähtynä ihan hyvä kuitenkin.

Harmikseni videon julkaisun kanssa tapahtui kummallista möhlimistä. Kun kilpailu alkoi, päätin lopulta julkaista arvostelun myös omalla Youtube-kanavallani. MoonTV tuli kärppänä paikalle itkemään, ettei niin saa tehdä. Niinpä piilotin pätkän tuubista kilttinä poikana. Olisi ollut varmaan kätevää, jos MoonTV kertoisi kilpailun säännöt etukäteen, eikä paljastaisi niitä jälkiviisaasti. :D

Nyt pitäisi keksiä jotain täytettä Youtuben puolelle. Ehkä alan tänään kuvaamaan lisää Retroluolastoa. Tai sitten jotain filleriä. Saa nähdä.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Lomailen.

Vietän nyt jotain loman tapaista, joten blogin päivittämiselle ei ole liiemmin aikaa. Nyt olen siskon luona roikkumisesta ja yritän siinä sivussa muka lukea taustamatskuja kandia varten. Oikeasti kirjojen avaaminen tuntuu vaikealta tehtävältä.

Seuraava video on muuten ollut valmiina jo melkein viikon verran. En ole kuitenkaan vielä julkaissut sitä, vaan odotan oikeaa hetkeä. Siitä lisää (toivottavasti) ensi kerralla sitten. Sain eilen illalla myös kirjoitettua Majora's Mask 3D:n arvostelun loppuun. Sen pitäisi ilmestyä IGN Suomeen tässä joskus kohta kai emt.

Nyt takaisin lomailun äärelle. Ahhh.

Pelasin sunnuntaina Rottenin kämpillä oikealla rattipoljinsetillä. Kolaroin ihan vitusti.