keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Uusi ja varsin Nopsa munamankeli!



Kevät tuli, linnut laulavat ja tiet pölisevät perhanasti. Oulu on satavarman huhupuheen perusteella Suomen paras polkupyöräkaupunki, ja se on helppo uskoa. Jos asuu yksin, ei autoa tarvitse juuri mihinkään. Pyörällä paikasta toiseen hujauttaa hetkessä. Ei tarvitse pelätä loputtomia mäkiä tai jättimäisiä railoja asvaltissa. Toki täällä tuulee aina, mutta sille kukaan ei voi mitään. Jotkut hullut kulkevat polkemalla vuoden ympäri, mutta itse aloitin pyöräilykauden vasta tänään. Ja tein sen vieläpä tällä uutuuttaan kiiltelevällä menopelillä! 



Edellisellä vehkeellä tulikin ajettua tasan kahdeksan vuotta. Armon vuonna 2007 Kemijärven nuoret hurjat päristelivät mopoilla ja skoottereilla. Vaan minäpä en. Kuljin paikasta toiseen perinteisesti polkien. Tähän ei liittynyt sen suurempaa asenteellisuutta tai erikoisuuden tavoittelua, vaan jätin mopot sikseen puhtaasta mielenkiinnon puutteesta. Kalliita ja äänekkäitä vehkeitä. Sitä paitsi mopopoikien keskinäinen päteminen oli vähintäänkin väsyttävää kuunneltavaa. Kuka jaksaisi päivittäin kinastella menopelien välisestä paremmuudesta ja täysin tyhjänpäiväisistä teknisistä yksityiskohdis… 

Itse asiassa harrastin teininä juuri tuota. Aiheena eivät kuitenkaan olleet mopedit vaan pelikonsolit. Voivoivoivoi.

Takaisin asiaan. Viisitoistavuotiaana sain lahjaksi todella makian Scott-merkkisen polkupyörän. 21-vaihteinen menopeli on palvellut minua siitä aina näihin päiviin saakka. Se on nähnyt hellettä, sadetta ja räntää sekä upottavaa liejua. Seikkailujen aikana olen lentänyt sen kyydistä useita kertoja. Jollain ihmeellisellä mäihällä en ole koskaan loukkaantunut näiden painovoimaa uhmaavien stunttien seurauksena. En edes viime vappuna, jolloin legendaarinen ryypiskely sai minut kaatumaan kaksi kertaa puolen kilometrin mat… Ai niin, äiti lukee näitä juttuja. Viime vappuna siis poikkeuksellinen sivutuuli nakkasi minut kahdesti samaan ojaan. :D

Puolen tonnin hintainen Scott on kuitenkin ehtinyt rupsahtaa pahanpäiväisesti. Kaikki osat ovat kuluneita aina käsikahvoista vaihdemittariin, penkkiin, hammasrattaisiin, ketjuihin, jarruihin ja niin edelleen. Jo parina keväänä olen vienyt pyörän kalliiseen huoltoon, jossa siihen on taiottu jälleen uutta elämää. Mutta tänä vuonna en siihen enää ryhdy. Oli aika antaa vanhan ja kenkkuilevan maastopyörän menehtyä arvokkaasti. Tilalle kaipasin jotain vähemmän sporttista ja enemmän kaupunkilaista. Siis sellaista joka sopisi elämästä vieraantuneen hipsterin imagolle, mutta samalla kestäisi enemmän kuin kaksi kesää.

Iskin Intersportissa silmäni Nopsa-merkkisiin pyöriin, joita myytiin pois uusien mallien tieltä. Neljänsadan euron hintaiset munamankelit irtosivat nyt kolmanneksen halvemmalla. Jäin pohtimaan, tulisiko minun hankkia klassinen 7-vaihteinen citypyörä  Mondo, vaiko yksivaihteinen ja mukavan rento retromalli Kombi.  Järki suositteli ensiksi mainittua, etenkin koska hintaeroa oli alle viiden kympin verran. Toisaalta 21-vaihteisen Scottin kanssa painiminen ja kiroilu on herättänyt minussa pyhän vihan vaihdepyöriä kohtaan. Päätin siis jättää asian hautumaan päiväksi. Samalla tietenkin soitin äidille ja pyysin sponsorointia. Tuomas 23v tarvii synttärilahjaksi uuden polkupyörän. Kuinka miehekästä.

Kokeilin tänään kumpaakin vaihtoehtoa ja päädyin Kombiin. Fiilis yksinkertaisesti vei voiton! Pyörä on nätti, simppeli ja sillä ajaminen tuntuu ruhtinaalliselta. Leveä penkki hellii takalistoa ja letkeä ajoasento houkuttelee ottamaan rennosti.  Toki vaihteiden puute rajoittaa polkemisvauhtia ja liikkeelle lähtöä ylämäkeen, mutta onko kaupungissa tuollaisilla seikoilla edes merkitystä? Minusta ei ole kovin kummoisiin huoltotoimenpiteisiin, joten siinäkin mielessä valintani oli aivan oikea. Kevyt Kombi ei ollut ainakaan neitsytmatkansa aikana ollenkaan raskas polkea. Lisäksi vihreät vanteet keräsivät välittömästi kehuja ohi kulkeneelta naisihmiseltä, mikä on Suomessa varsin harvinaista.

Nyt pitäisi vain pitää huoli, ettei kukaan pitkäkyntinen kähvellä arvokasta uutukaistani. Siinä vaiheessa saattaisi lähteä meikäläisen nimi pois vanhempien testamentista. :D


1 kommentti:

  1. Siis en voi uskoa et sul on blogikin! Oon katsonut sun kaikki peliarvosteluvideot youtubessa, vaikka en siis suurimmasta osasta tajua yhtään mitään.. Sun juttuja ja puhetta on vaan hauska kuunnella! t. Fani:'D
    Riina Ikonen, Jämsä

    VastaaPoista