torstai 21. toukokuuta 2015

Onneksi olkoon, karvaläjä!

Meikän ainoa ja oikea suosikkipiski Pyry täytti tänään kunnioitettavat 13 vuotta! Koiranvuosissa elukalle on siis kertynyt ikää jo päälle 90 vuoden verran, mikä pistää kyllä miettimään. Vastahan se oli pentu ihan niinkuin meikäkin. Ja nyt se on tuollainen kaiken kokenut yksisilmäinen merirosvo!

;)

Yleensä koirien merkkipäivien muistaminen on elämästä vieraantuneiden eläinhullujen hommaa, mutta kyllähän koira on nykyään perheenjäsen melkein kodissa kuin kodissa. Ja tämä perheenjäsen on pyörinyt jaloissa reilusti yli puolet elämästäni. Vuodesta toiseen se on vahtinut vanhempieni taloa postinkantajilta ja jehovantodistajilta ynnä muilta potentiaalisilta murhamiehiltä. Tai niin se ainakin varmaan pienessä päässään pohtii.

Koirat muuttuvat empiiristen tutkimusteni perusteella aina vain söpömmiksi vanhetessaan. Niistä tulee rauhallisia (Pyry on kyllä aina ollut puoliksi lahna) ja huomionkipeitä luontokappaleita. Eihän sellaisia voi olla rapsuttamatta, vaikka olisi kuinka kiireinen tai huonotuulinen. :D Myönnän toki meneväni hörhöksi melkein minkä hyvänsä lemmikin läheisyydessä, mutta etenkin pennut ja vanhat hurtat saavat sydämeni sulamaan.

Toki on pakko todeta, että Pyryn ikä aiheuttaa myös huolia angstisessa mielessäni. Eihän sitä tiedä, onko elukalla enää syntymäpäiviä jäljellä. Mitä todennäköisimmin on, mutta varma siitä ei voi olla.Vasta ihan viime aikoina on alkanut esiintyä terveydellisiä ongelmia. Tarkemmin sanottuna silmänpainetauti vei elukalta näön toisesta silmästä. Samea silmämuna päätettiin sitten poistaa eläinlääkärillä kipujen poistamiseksi. Olin aluksi hieman poissa tolaltani noinkin ison kuuloisesta operaatiosta, mutta loppupeleissä kaikki kääntyi parhain päin. Yksisilmäisyys ei ole hajuun ja kuuloon luottavalle eläimelle niin iso takaisku kuin se olisi ihmiselle. Sitä paitsi lapinkoiran "valesilmät" naamioivat puuttuvan palleron sangen hyvin. Arpisen ryökäleen sijaan Pyry näyttää nykyään hieman risaiselta nallekarhulta, ja hyvä niin.

Jos sinulla on likelläsi kuolaava ja läähättävä luontokappale, kannattaa käyttää hetki sen hemmottelemiseen. Itse ainakin hemmottelisin Pyryä, jos otus ei olisi satojen kilometrien päässä Lapissa. Koirat ovat eläinkunnan aatelia.

Koiran kanssa joskus myöhään... 2008.









keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Joka päivä mä vaan töitä teen...



Urgh. Tätä naputellessani ulkona riehuva vesisade on yltymässä raamatullisiin mittasuhteisiin. Kadut lainehtivat ja ihmisiltä lentävät lakit päästä. Pyörällä kulkiessa oli valehtelematta hengenlähtö lähellä. Mutta pakko oli polkea, koska meikäläinen on nykyään kesätöissä! Toukokuu ja kesäkuun alku kuluvat Oulun Tietomaassa oppaan hommissa. Tällainen asiakaspalvelujuttu sujuu meikäläiseltä ihan luonnostaan, joten olin jo ekan päivän jälkeen kokenut konkari... Tai sitten en ihan. Mutta jo ensimmäisten päivien aikana kävi selväksi, että tässä on kyseessä mukavin kesäduuni pitkään aikaan.

Jos joku ei tiedä Tietomaasta mitään, niin tiivistettynä paikka voisi kuvailla Oulun keskustan läheisyydessä kyhjöttäväksi, jokseenkin hämmentäväksi tiedekeskukseksi. Siis se on vähän kuin tiedemuseo, jossa pääsee kuitenkin itse kokeilemaan ja räpeltämään laitteita. Masiinoita löytyykin monenlaisista simulaattoreista (Lentokone, moottorivene, vuoristorata, trukki jne…) tarkkuusammuntaan, fakiirinmattoon, reaktiopeleihin, tanssipeleihin ja niin edelleen. Kolmiulotteisia tiedeleffojakin löytyy jos sellaiset kiinnostavat. Sadan viidenkymmenen neliömetrin kokoiselta kankaalta katselisi mielellään paljon muutakin, heh heh. Siis käytännössä paikka on hassuista teknologialeluista kiinnostuneille melkoinen aarreaitta. 

Ai niin. Lisäksi siellä on dinosauruksia.


Haluaisin tämän seinälle roikkumaan. :D


Ensimmäisen viikon jälkeen kaikki seksikäs ja vähemmän seksikäs sisältö on tietysti tullut ihan liian tutuksi, mutta asiakkaiden kanssa jutustelu ja palloilu tekee edelleen höpöä. Etenkin pentujen mielipuolista intoa seuraa tosi mielellään sivusta. En tajua, miten keskenkasvuiset jaksavat aina kulkea joka paikkaan juoksemalla ( ja sotahuutojen saattelemana) mutta hyvä kun jaksavat. Vanhalta ja raihnaiselta kesätyöntekijältä uhkaa lähteä kuulo, kun mukuloiden pataljoona pääsee vauhtiin simulaatiohuoneen kieputtimissa. :D

Mutta joo, helatorstainakin olisi töitä luvassa. Sitten lähden taas Kemijärvelle pitkästä aikaa. Ehkä jaksan jopa päivittää blogia taas vähän aktiivisemmin! 

Toivottavasti olette muuten katsoneet viikon takaisen Retroluolasto-jakson, jossa höpisin Lylat Warsista. Olen tekeleeseen aika tyytyväinen. :) Seuraava video ilmestynee vasta viikon päästä, mutta hyvää kanattaa odottaa. Luvassa verta ja suolenpätkiä ja ehkä muutakin silmänkarkkia Mortal Kombat X:n muodossa. Whoa!


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Hengissä ollaan!

Ai kauhia, blogin päivittäminen jää aina vain harvemmalle. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, etten tekisi mitään. Melkeinpä päin vastoin, kevään myötä tehtävää riittää! Reilu viikko sitten juhlistin 23 vuoden ikään ennättämistä, ja pian sen jälkeen alkoivatkin vapun sekoilut. Tänä vappuna en sentään ollut tuhannen päissään enkä edes nolannut tai satuttanut itseäni millään peruuttamattomalla tavalla. Tämäkö on sitä vastuullisuutta ja aikuiseksi kasvamista? Kaiken kaikkiaan hommat ovat siis sujuneet viime päivinä aika hyvin. Rahat alkavat olla lopussa, mutta ainakin huomenna tulee opintotukea pahimpaan hätään. Sitä paitsi samana päivänä alkaa meikäläisen kesäduuni Oulun Tietomaassa! Hain tätä duunia jo viime kesänä, mutta silloin ei lykästänyt. Nyt kuitenkin erinomaisuuteni havaittiin, ja pääsen perehdyttämään turisteja tiedekeskuksen saloihin. Jahka ensin opin ne itse, köh köh.

Uusi videokin on tulossa ihan lähipäivinä, uskokaa tai älkää! Edellisestä on ehtinyt vierähtää jo yli kaksi kuukautta. Minulla ei ole ollut mitään inspiraatiota videomateriaalin suoltamiseen, mutta johonkin oli ryhdyttävä. En aina ymmärrä kuka näitä sekavia sepustuksiani katselee, mutta hyvä että niille löytyy yleisöä. Kannustavat kommentit lämmittävät mieltä. Tuubin puolella pari tyyppiä on jo ehtinyt ihmetellä, mihin se rillipää on kadonnut. Ehkä joskus avaudun enemmänkin tämän hiljaisuuden syistä, mutta toistaiseksi keskityn uusien juttujen editointiin.Tässä kuussa olisi tarkoitus pistää ilmoille ainakin kaksi, mielellään vaikka kolme pätkää. Toivottavasti työkiireet ja kavereiden kanssa norkoilu eivät estä comebackkia!

Kesällä pitäisi myös tehdä se kandi valmiiksi. Jaiks.