torstai 9. heinäkuuta 2015

Yksin matkustaminen on parasta!



Lupasinko viimeksi kirjoittaa reissustani maamme aino… Isoimpaan kaupunkiin eli Helsinkiin? No, kävin siellä ja olihan se kivaa.

Okei, joku roti laiskuuden suhteen sentään. :D

Lähdin reissuun aika vähäisellä suunnittelulla. Yhtenä sateisena päivänä mieleeni juolahti, että edellisestä visiitistä pääkaupunkiseudulle oli ehtinyt vierähtää vuosikausia. Oli siis jo korkea aika päästä haistelemaan eteläistä atmosfääriä. Minä kun olen tällainen lappilainen luopio, joka viihtyy paremmin internet-kahvilassa kuin mättään päällä mököttämässä. Pistin viestiä äidin siskolle ja kyselin voisinko yöpyä tämän kämpillä yhtenä viikonloppuna. Homma hoitui helposti.

Sitten vain varasin junaliput torstaipäivälle! Kahdeksan tunnin istumisen jälkeen saavuin Helsingin rautatieasemalle. Valtavasti ihmisiä joka puolella, eikä ainuttakaan tuttua. Mikäpä sen mukavampaa! Tunsin itseni takapajuiseksi uunoksi sekoillessani bussien kanssa ja kuunnellessani takana istuvien gangstojen läpänheittoa. Oli naurussa pitelemistä kun budilta haisevat stadin kasvatit aukoivat päätään stereotyyppisimpään mahdolliseen tapaan. Vähän kuin lähtisi Rovaniemelle ja vastaan astelisi heti poroja sekä päihtyneitä saamelaisia.



Seuraavien päivien aikana tein vaikka ja mitä! Kolmessa vuorokaudessa ehdin mulkoilla saman verran nähtävyyksiä kuin yleensä viikoin reissulla. Ehdottomasti eräs yksin matkustamisen parhaista puolista on juuri se, että kaikki hoituu mutkattomasti. Ei tarvinnut pelleillä junalippujen kanssa. Ei tarvinnut miettiä että missä tai milloin voisi käydä syömässä. Ei tarvinnut ylläpitää keskusteluja liikennevälineissä tai leffaa odotellessa. Sain olla joka paikassa juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin itse halusin. Pystyin muuttamaan suunnitelmia sekunnin varoitusajalla. Suosittelen oikeasti yksikseen matkailua, jos vain introvertti luonne sen sallii. Ainakin itse nautin ihan täpöllä!

Nörttimäiseen tapaani päätin heti perjantain aluksi pyörähtää luonnontieteellisessä museossa. Ja tämä pyörähdys kestikin sitten lähemmäs kolme tuntia. Etenkin elämän historiaa valottava näyttely sai minut huokailemaan ihastuksesta, enkä häpeä myöntää sitä. Muinaiset monsterit ja kaikki niihin liittyvä pikku nippelitieto ovat edelleen lähellä sydäntäni kaikkien vuosien jälkeen. Museolla eräs paleontologimuija muuten kertoi minulle suu vaahdossa siitä, kuinka vähällä vaivalla Viron puolelta voi löytää fossiileja. Kuuntelin esitelmöintiä valehtelematta kiinnostuneempana kuin yhdenkään naisen papatusta pitkään aikaan. :D 

Kierroksen päätteeksi ostin vielä muutamia (aitoja) pikku fossiileja matkamuistomyymälästä. En vieläkään voi uskoa, että omistan aitoja muinaisjäänteitä vuosimiljoonien takaa. 

Meikä ja Giganotosaurus Carolinin luuranko. Tuskin aito.

Vasemmalla hain hammas, oikealla jonkin sortin ammoniitti jostain Iso-Britannian lähettyviltä. Tai niin mainos sanoo...


Perjantaina ja lauantaina miittailin nettituttuja Helsingin hälinässä. Pienen alku-ujostelun hälvettyä porukka tuli oivallisesti toimeen keskenään, ja läppä oli tietysti legendaarista. On aina hienoa huomata, että tietoverkon toisessakin päässä on ihan oikeita ihmisiä. Lauantaipäivänä käväisin myös katselemassa Pride-kulkueen meininkiä ja pyörähdin kaivopuiston Pride-bileissäkin. Sateenkaariväki oli iloista ja… Monenkirjavaa sakkia. Ehdottomasti huikea elämys!




Päivän päätteeksi tsekkasin Terminator Genisyksen. Se oli vuoden VÄHITEN odottamani leffa, mutta pitihän se käydä mulkaisemassa… Ja hetken kuvittelin jo tärähtäneeni lopullisesti. Siis kuinka maailman turhin jatko-osa saattoikin paljastua ihan katsomiskelpoiseksi elämykseksi? Kaksi tuntia hujahti täysin kivuttomasti, vaikka mistään taideteoksesta ei todellakaan voi puhua. Ehkä olin vain hövelillä tuulella kaikesta hauskanpidosta?

Leffalippu oli toki tavattoman kallis, minkä lisäksi Kinopalatsin arcade-kolikkopelit ryöstivät kolikot taskustani. Enpä ole missään muualla törmännyt Time Crisis 4-kabinettiin!



Leffan jälkeen palasin majapaikkaan jossa minua odotti yllättäen punaviinin, konjakin ja mukavan jutustelun täyteinen ilta tädin ja tämän miehen seurassa. Loistava päätös loistavalle päivälle. :)

Sunnuntaina kiersin pienessä krapulassa kaiken maailman Tähtitorninmäet ynnä muut paikat, joista pohjolan kasvatti tiesi ennakkoon vain nimet. Satamasta satuin aivan yllättäen bongaamaan Suomenlinnaan matkaavan lautan, johon hyppäsin sen suuremmin pohdiskelematta. Helteisessä linnoituksessa käppäillessä voimat olisivat varmasti loppuneet kesken, ellen olisi päässyt kostuttamaan kurkkuani paikallisella oluella. Ainoastaan siellä mallasjuomaa maistellessani mieleen juolahti, että matkaseura ei olisi pahitteeksi. Mutta se olikin juuri sopivasti pikku reissuni lopussa. Heti mantereelle palattuani loikkasin täyteen ahdettuun yöjunaan ja pakenin takaisin Oulun turvallisiin maisemiin.



Helsinkiläiset eivät tietenkään itse pidä kaupunkiaan mitenkään erikoisena. Eikä se olekaan mikään ihmeellinen ilmestys maailman tai edes Euroopan mittakaavassa. Viehättävä pikku pääkaupunki keskellä metsäistä periferiaa. Sitä paitsi mihin hyvänsä paikkaan kyllästyy kun siellä asuu jonkin aikaa. Mutta kun omat standardit kulkevat Lapin takapajuloissa ja Oulu tuntuu edelleen kohtuullisen isolta kaupungilta, niin Helsingin vilinä virkisti. Ainoastaan känkkylöiden… Tai siis pizzerioiden vähäisyys yllätti. Joka paikassa oli mäkkäreitä ja sen sellaisia hampurilaispaikkoja, mutta rehellistä lättymestaa sai metsästää jonkin aikaa perjantaiyönä. Helsinkiläiset ihmiset puolestaan olivat kummallinen yhdistelmä mukavaa porukkaa joka kuitenkin yritti joka välissä ajaa ylitseni suojatiellä. Höh!

Pitää varmaan käydä taas uudelleen joskus lähitulevaisuudessa. Nälkä jäi.

"Hups."

2 kommenttia:

  1. Helsingin huonoin puoli on todellakin toi pitserioiden puute! Buu :( Tai onhan täällä noita mutta hinta ja laatu ei mielestäni kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulu on kyllä hemmotellut meikän piloille tässä suhteessa. :D Tulipahan kuitenkin kokeiltua meksikolaista murkinaa ynnä muuta vähemmän ilmiselvää, kun ei voinut vain napata kuuden euron lättyjä joka kulmalta.

      Poista