maanantai 28. syyskuuta 2015

Blogi päättyy, elämä jatkuu. Kiitokset!



 Kuten otsikosta näkyy, olen päättänyt lopettaa Viimeisen luolaston ylläpidon. Joku irvileuka voisi toki huomauttaa, että tein sen jo ajat sitten, hah hah! Näillä näkymin tämä on kuitenkin viimeinen blogitekstini täällä. Vielä pari viikkoa sitten suunnittelin blogin henkiinherätystä pitkän kuivan kauden jälkeen. Sitten tajusin, etten jaksa enää pakottaa itseäni aktiiviseksi. Kirjoitus ei synny pakottamalla, ja oikeastaan koko vuoden ajan blogiin kirjoittelu on tuntunut urakoinnilta. Parhaimmillaan toki palkitsevalta ja jopa hauskalta urakoinnilta, mutta kovin into on jo laantunut. Niinpä pistän pillit pussiin, ainakin tältä erää. 

Ei kannata tietenkään huolestua, sillä meikän elämässä ei ole meneillään mitään suurta ja dramaattista. Olen vain tullut siihen lopputulokseen, ettei minulla ole juurikaan sanottavaa. Yksityiselämä on yksityistä, pelijuttuja käsittelen videomuodossa, ja oikein muuta en yleensä jaksa kirjoitellakaan. :D

Youtuben puolella tulen jatkamaan vielä entiseen malliin, ja varmasti viime aikoja aktiivisemminkin. Minulla on tätä kirjoittaessani jo kaksi videota hyvin hyvällä mallilla, ja niistä ensimmäinen ilmestyy lähipäivinä. Muistakaahan siis tilata meikän kanava tuubin puolella, jos ette ole sitä jo tehneet! Kun aloitin Viimeisen luolaston ylläpidon, vasta suunnittelin videoiden postailua verkkoon. Nyt tilaajia on jo useampi tuhat, mikä on tietysti tosi mieltä lämmittävää. Minun pitäisi panostaa tuohon puoleen entistä enemmän, ja sen tulen myös tekemään. Parasta Youtubessa on tietenkin kommenttien saaminen, joten muistakaahan pistää vihapostia siihen suuntaan myös jatkossa. :) 

Kiitokset vielä kaikille blogin lukijoille! On ollut ilo huomata, että meikäläisen sekavia avautumisia tosiaan luetaan. Nyt Viimeinen luolasto saa jäädä tänne muistoksi näistä Oulussa viettämistäni villeistä chilleistä ja kaiken kaikkiaan sangen mainioista nuoruusvuosista. Luultavasti luen näitä kirjoituksiani partaan naureskellen joskus vuosien päästä! Ja kuka tietää, kenties palaan blogien kentälle joskus tulevaisuudessa. Olettaen, että keksin uusia kujeita ja saan takaisin intoni kirjoittaa. Mutta enpä menisi nyt lupailemaan yhtään mitään. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo mukanaan. :)

Hauskoja hetkiä toivottaa Vulpes Arctos. Tai siis Kumpulan Tuomas.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Olen palannut, oliko ikävä?




Kandi on ollut kasassa jo reilun viikon verran, enkä ole uhrannut sen jälkeen ajatustakaan millekään kirjalliselle projektille. Elämä palautuu jälleen uomiinsa. Aurinko paistaa. Linnut laulavat. Meikä käy silloin tällöin yliopistolla ja pelailee siinä välissä vähän pelejä. Tarkoituksena olisi saada tässä kuussa valmiiksi videoita Youtuben puolelle, kunhan vain parannun kauhiasta flunssastani. Ilman ääntä on vähän paha pälättää.

Öö edellisestä blogipäivityksestä on vierähtänyt niin pitkä tovi, että hieman harmittaa. Mitäpä jos koittaisin kirjoitella blogiin vaikka kahdesti viikossa? Joskus kolme tai kaksi vuotta sitten juttua riitti, ja kirjoittelin blogiin yleensä jotain kuusi tai seitsemän kertaa kuukaudessa. Viime kuussa kirjoitin ehkä kaksi postausta, joissa oli yhteensä viisi riviä tekstiä. Aijaijai. Aiheita kyllä riittäisi, kun vain saisin itselleni jonkinlaisen kirjoitusrutiinin. Pitää vain päästä naputtelemisen makuun ja antaa mennä. 
 
Asiasta toiseen, Metal Gear Solid V odottelisi avaamistaan tässä työpöydän vieressä. Ajatuskin sen aloittamisesta ahdistaa. Pelihän on saanut mediassa osakseen kaiken mahdollisen ja mahdottoman ylistyksen, ja varsin hyvältä se vaikuttaa jopa meikän mielestä. Olen katsellut sen pelaamista kaverin olan yli ja nauttinut näkemästäni. Taktista hiiviskelyä ja soluttautumista avoimessa pelimaailmassa. Loputtomasti valinnanvapautta ja kokeilemisen riemua. Elokuvamaisia välipätkiä ja tavikselle käsittämättömiä juonikuvioita. Mutta ongelmaksi nousee pelin kesto. MGS V on kymmenien tuntien mittainen jättipakettipaketti hiippailutoimintaa. Ajatuskin tuollaisen urakan aloittamisesta tuntuu lannistavalta. :D

On tämä saatana työmaa


Mutta hei, ensimmäisen maailman ongelmat ovat niitä parhaita ongelmia.