Norja: Sinne ja takaisin

Pitkään suunniteltu, kauan odotettu ja suuresti etukäteen hehkutettu matka Norjaan on nyt ohi. Perjantaina alkanut road trip viikinkien asuinmaille sai päätöksensä eilen iltapäivällä, kun karavaanimme saapui takaisin Kemijärvelle väsyneenä mutta onnellisena. Kuuden päivän aikana tuli nähtyä ja koettua niin paljon, että tätä ähkyä pitänee sulatella vielä viikkotolkulla! Onneksi reissusta jäi pelkkien muistikuvien lisäksi myös konkreettista kuvamateriaalia. Melkein kaksi tuntia videomatskua ja yli 250 valokuvaa pitävät kyllä huolen siitä, että tämä matka ei vaivu ihan hetkessä unohduksiin! Tunsin itseni ajoittain melkoiseksi paparazziksi, mutta näin jälkikäteen olen tyytyväinen siihen, että jaksoin pitää kuvausvälineet jatkuvasti käden ulottuvilla. :D

Matka onnistui jälkikäteen ajateltuna aivan hämmentävän hyvin, sillä säät olivat meille koko ajan suosiolliset. Juhannusviikonloppuna paistoi aurinko, eikä jäämerelläkään ollut erityisen hyytävää. Tuuli tosin meinasi repiä pään irti hartioiltani, mutta ainakin asuntovaunun sisällä oli lämmintä ja kotoisaa! Grillaamistakin tuli harrastettua oikeastaan säällä kuin säällä. Norjassa tapaamamme tyypit puhuivat muuten yllättävän paskaa englantia, mikä oli ainakin minulle melkoinen yllätys. Toinen harmaita hiuksia aiheuttanut seikka oli se, ettei meillä ollut mukana yhtään kruunuja. Etukäteen ajattelimme pärjäävämme kaikkialla Visa Electronin avulla, mutta parissa paikassa kortti ei vain pelannut... Onneksi paikalliset hyväksyivät useimmiten maksuvälineeksi myös eurot, vaikkakin vähän nihkeästi. :D Norjan hinnat olivat muuten maineensa veroiset. Nakkipaketti ja kaksi rullaa talouspaperia kustansivat kympin. Jösses!


                                     

Reissun aikana retkikuntamme ehti tutustuttua Levin yöelämään, patikoida Saanatunturin päälle, ajaa kesäkelkkaradalla, tutustua natsien juoksuhautoihin, lukea yli 700 sivua Aku Ankkaa (ainakin minä ehdin), nähdä 1400 kilometrin edestä maisemia, syödä puolikkaan härän verran grillipihvejä, kalastaa ilman tulosta, selvitä sääskien joukkohyökkäyksistä, kerätä jäämeren rannoilta läjäpäin simpukankuoria, kärsiä kylmyydestä, kuumuudesta ja kuolettavasta krapulasta... Ja paljon muuta. Elämys oli suorastaan elämää suurempi, minkä vuoksi olenkin tällä hetkellä varsin nuutunut. Kaiken tämän jälkeen tekisi vain mieli röhnöttää viikko kotona jonkin hyvän pelin ääressä... Mutta typeränä ihmisenä vietän kesäni työn parissa. Kohtaloni on polkea aamulla vastatuulessa töihin, vaikka minulla ei ole ollut normaalia vapaapäivää melkein kolmeen viikkoon. Mikä pehmeä lasku arkeen! :D

Noh, pidetään lippu korkealla! Kesää on vielä edessä vaikka kuinka, joten enköhän vielä ehdi levähtää jossain välissä!

Satuilua Sormusten herrasta ja kesän iloista

Kiirettä pitää! Ensimmäisen työviikon jälkeinen viikonloppu kului kavereiden kanssa mökkeillessä. Ei mikään ihan turha reissu! Sauna, kalastus, grillaus ja alkomahoolipitoisten virvokkeiden nauttiminen ovat kesän kohokohtia. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, jätän aiheesta jaarittelun vähemmälle.

 


Viimeksi taisinkin mainita, että olen lukemassa Tarua Sormusten Herrasta. Tämä projekti on muhinut mielessäni jo vuosien ajan, mutta olen aina keksinyt tekosyitä sen lykkäämiseen. Viime vuosina olen muutenkin tullut häpeällisen laiskaksi lukemisen suhteen. Pentuna sitä jaksoi uppoutua kirjojen maailmaan tunneiksi kerrallaan, nykyään pitää oikein pakottaa naama vartiksi kiinni kirjaan... Niin se aika muuttuu. Joka tapauksessa olen aina palvonut Sormusten Herra -elokuvia. Kaikki kolme elokuvaa on tullut katsottua läpi normaaleina ja pidennettyinä versioina varmaankin kymmenen kertaa, eikä kyllästymisen merkkejä ole havaittavissa. Ne iskivät minuun kymmenen vuotta sitten, ja iskevät edelleen. Eeppisempää fantasiaa ei maan päältä taida löytyä. Muistan yrittäneeni lukea ensimmäistä kirjaa joskus ensimmäisen elokuvan ilmestymisen aikoihin, mutta luovuttaneeni nopeasti. Tuolloin kerronta tuntui turhan verkkaiselta ja teksti liian vaikealta. Niinpä olen tähän päivään asti saanut kaikki Sormusten Herra-kiksini elokuvista ja peleistä.

Viime syksynä löysin kuitenkin jälleen aikaa ja intoa kirjallisuuden suhteen, armeijassa oli nimittäin runsaasti luppoaikaa. Tuolloin luin läpi Hobitin, ja tykkäsin siitä melkoisesti. Kyseisestä kirjastahan ilmestyy kaksiosainen elokuva, jonka ensimmäinen puolisko saa ensi-iltansa tämän vuoden lopussa. Kevyt mutta kiinnostava tarina Bilbon matkasta maailman ääriin ja takaisin oli täydellistä irtautumista intin masentavasta arjesta. Kirja oli vähän lapsellinen verrattuna Sormusten herraan, mutta siitä huolimatta se herätti minussa jälleen innon tutustua Tolkienin muihinkin kirjoituksiin.

Noh, olen nyt lukenut Sormusten ritareita puoliväliin, joten urakkaa on vielä edessä runsaasti. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että urakka on kaikkea muuta kuin epämiellyttävä! Vaikka en voi kuin ihailla Peter Jacksonin kätten jälkeä elokuvasovitusten kanssa, on minunkin todettava kirjojen ylivoimaisuus tietyillä osa-alueilla. Yksityiskohtainen kerronta herättää Keski-Maan todellakin henkiin aivan uudella tavalla. Samalla tulee paremmin esille universumin historia, kulttuurit ja tolkuttomat mittasuhteet. Elokuvissa paikasta toiseen siirtyminen tuntuu käyvän melko sukkelasti, kun taas kirjaa lukiessa tuntee Keski-Maan suunnattomat välimatkat. Pidän myös siitä, että Frodo on kirjassa paljon seikkailullisemman ja kypsemmän oloinen kuin elokuvissa. Onhan hän myös melkoisesti vanhempi, noin viisikymppinen! On hauskaa bongailla muitakin tämän kaltaisia eroavaisuuksia kirjojen ja leffojen väliltä.

Tietenkin elokuvatrilogiassa on omat hyvät puolensa, kuten äärettömän hyvät musiikit, komeat maisemat ja täydellisesti valittu näyttelijäkaarti. Ne toimivat myös oivallisena kuvituksena Tolkienin luomalle fantasiatarulle. Pitäisinkin tärkeänä, että jokainen tutustuisi Sormusten Herraan sekä kirjojen että elokuvien muodossa. Ja leffat on muuten syytä katsoa ensin, kuten itse tein. Tällä tavalla saa kokonaisuudesta mahdollisimman paljon irti!



Oolrait. Nyt pitääkin sitten kahlata kirjaa mahdollisimman kovalla vauhdilla läpi, sillä parin päivän päästä olisi vuorossa vuoden odotetuin tapahtuma: ROAD TRIP LAPIN HALKI NORJAAN! Lähdemme matkaan asuntoautolla juhannusaattona, ja palaamme näillä näkymin ensi viikon keskiviikkona! Matkaa on ideoitu helmikuusta asti, joten odotukset ovat lievästi sanottuna korkealla. Nyt vain toivotaan, ettei taivaalta sada jääpuikkoja vaakasuoraan... Ainakaan jokaisena päivänä. :D

Kesä pääsi yllättämään

Ah, kesä. Valoisat yöt, ruohon tuoksu ja ihoa kärventävä auringonpaiste... Näiden asioiden perään itken kolme neljäsosaa vuodesta, mutta joka kerta totuus on pari pykälää ankeampi. Lapin kesä nimittäin eroaa talvesta ainoastaan vähäisempänä lumena ja suurempana sääskimääränä. Lämpöasteet eivät varsinaisesti haittaisi minua.

Mitä sitten olenkaan tehnyt näiden sateisten ja tuulisten alkukesän lomapäivien aikana? Liikkunut ulkona sen verran kuin suinkin olen kehdannut, ja ennen kaikkea viettänyt runsaasti laatuaikaa sisällä konsolipelien parissa. (Voin sieluni silmin nähdä kaikkien hämmästyneet ilmeet!)  Tulinkin sitten ostaneeksi kerralla melkoisen kasan pelejä ja tarvikkeita. Nyt kun tahkosin Metal Gear Solid: Twin Snakesin elokuvamaisen tarinan läpi, voin siirtyä kaahailemaan Forza Motorsport 4:n aurinkoisille kilparadoille. Tämän jälkeen vuorossa on raajoja repivää räiskintää Gears of War 3:n ruskeissa maisemissa... Tai yltiösöpöä puutarhanhoitoa Animal Crossing Wild Worldin pikkukylässä! Nyt kun tätä ajattelee, minun olisi pitänyt varata lomaa koko kesän ajaksi, jos haluaisin ottaa kaiken irti tästä pelivyörystä!

Pelaamiselta jää joskus aikaa muuhunkin. Aloin nimittäin lukea Tarua Sormusten Herrasta. Lisää aiheesta joskus toiste.

Tämän huteran aasinsillan kautta pääsenkin mainostamaan kesätyöpaikkaani. Huomisesta alkaa kahdeksan viikon pestini Kemijärven kotiseutumuseon oppaana! Virka kuulostaa ainakin etukäteen juuri minulle sopivalta puuhalta, olenhan aikeissa lähteä opiskelemaan aate- ja oppihistoriaa Oulun yliopistoon ensi syksynä. Museolla saan hyödyllistä työkokemusta, ja ilmeisesti siellä ei varsinaisesti tarvitse huhkia hiki päässä palkkansa eteen. Riittää kunhan osaa esitellä paikkoja ja tulee toimeen turistien kanssa. Saa tietenkin nähdä, millainen ilmapiiri paikassa oikeasti vallitsee, mutta etukäteen olen aika innoissani tästä mahdollisuudesta.

Perhana! Melkein unohdin: Viime päivityksessä lupasin fiilistellä lisää E3-messuja. Lyhyesti sanottuna tämän vuoden messut olivat pettymys. Jatko-osia jatko-osien perään, eikä edes sanaakaan uudesta Star Foxista tai F-Zerosta. Toisaalta Wii U, Pikmin 3, Halo 4, Assassin's Creed III ja Tomb Raider ovat loppuvuoden pakko-ostoksia.

Blogipäivitysten tahti saattaa tulevaisuudessa harventua jonkin verran, mutta pyrin vuodattamaan Viimeisessä luolastossa niin säännöllisesti kuin vain kykenen. Nyt ei vain ole samanlaista inspiraatiota netissä angstaamiselle, kuin vaikkapa keväällä. Kannattaa kuitenkin edelleen käydä tsekkailemassa, millaista kuonaa aivoistani milloinkin erittyy tänne. Ensi kerralla lupaan olla mainitsematta sanaakaan videopeleistä!


Nauttikaa vielä näistä suloisista sävelistä!

E3 -messut: Joulu keskellä kesää! (Osa 1)

VAROITUS: NÖRTTIMÄISTÄ AJATUSVIRTAA LUVASSA.

On taas se aika vuodesta. Elämättömät nörtit pakkautuvat tietokoneidensa ääreen seuraamaan Electronic Entertainment Expo (E3) -pelimessuja. Luvassa on kolmen päivän mediasirkus, jossa pelinkehittäjät ja julkaisijat paljastavat tulevia pelejään sarjatulella. Trailereita, demoja, esittelytilaisuuksia, messubeibejä, uusia pelejä sekä suosittuja jatko-osia... Kaltaiselleni pelifriikille luvassa on melkoinen informaatioähky!

Nintendo piti viime yönä pienimuotoisen ennakkotilaisuuden, jossa se esitteli seuraavan sukupolven konsoliaan, joka tunnetaan vitun tyhmällä nimellä Wii U. Näkemäni perusteella Wii U:ssa on paljon potentiaalia. Erikoinen kosketusruutuohjain mahdollistaa joitain tosi näppäriä kikkailuja, mutta ennen kaikkea Nintendon panostus verkkopelaamiseen ja yhteisöllisyyteen vaikuttaa lupaavalta. Huomenna illalla nähdäänkin sitten kunnolla pelejä laitteelle. Etukäteen suurin huolenaiheeni on se, kuinka tehokas Wii U tulee loppupeleissä olemaan. Olen todella pettynyt, jos se jää tehoiltaan Xbox 360:n ja PS3:n tasolle. Noh, katsellaan ja odotellaan...

Microsoftin tilaisuus päättyi pari tuntia sitten. Oli kyllä aika yllätyksetön ja tylsä lähetys. Pelkkiä jatko-osia jatko-osien perään, sekä tietenkin pari onnetonta Kinect-peliä. Suuri osa ajasta uhrattiin myös joidenkin yhdentekevien mediaominaisuuksien esittelyyn. Gears of War Judgement ja uusi Tomb Raider olivat kyllä ihan asiallisen näköisiä, mutta silti tilaisuuden anti jäi aika laihaksi... Huoh...

Mutta onneksi Halo 4 sentään esiteltiin viimeinkin kunnolla! Peli näytti näytti E3-demon perusteella jopa paljon paremmalta kuin uskalsin kuvitella. Grafiikka oli yllättävän hienoa. Kun vertaa Halo 4:n demossa nähtyä viidakkoa Halo 3:n ensimmäiseen kenttään, ei voi kuin hämmästellä. Jälki on aivan kuin eri sukupolvesta. Pitkälle on tultu muutamassa vuodessa, vaikka rauta onkin samaa vanhaa. Itse pelattavuuskin vaikuttaisi muuttuneen uusien vihollisten myötä. Tunnelmasta ja ympäristöistä tuli jotenkin mieleen Metroid Prime, mikä saa kaltaiseni Nintendo-fanipojan suorastaan tärisemään jännityksestä. Halo + Metroid Prime = Nirvanaa.

Nyt pelottaakin vain se, kuinka korkealle odotukseni nousivatkaan. Ehkä on parasta vain jäädä odottamaan ja luottaa siihen, että 343 Industries hoitaa hommansa kunnialla.

 


Oho, Electronic Arts aloittaa tilaisuutensa näillä hetkillä! Palaillaan asiaan joskus huomenna tai jotain...

"Kaikilla täytteillä, kiitos!"

Hyvää kesää kaikille, ja etenkin uusille ylioppilaille sekä ammattiin valmistuneille! Koulujen päättyminen tarkoittaa samalla sitä, että melkein puolen vuoden työharjoitteluni lukiolla päättyi tähän. Homma oli helppoa ja hauskaa, ja teki hyvää taloudelliselle tilanteelleni. Tänään nautitaankin sitten ansaitusta lomasta! Parin viikon päästä on tosin kesätöitä luvassa museolla, joten en joudu täysin köyhtymään kesähelteillä. Mikäs sen mukavampaa.

Seuraavaksi luvassa on luonnollinen puheenaiheen vaihdos.

Täytetyt eläimet ovat jotenkin kammottavia. Elävän näköiset, mutta tyhjillä lasisilmillä tuijottavat luontokappaleet puistattavat, vaikka ne olisi täytetty kuinka huolellisesti. Onneksi näille luomuksille saa toisinaan myös nauraa! Näin kauniita elukoita löytyy Särkelän ala-asteen käytäviltä. Olen jo vuosien ajan naureskellut näille kapisille luonnonoikuille, joten oli aivan pakko napata pari kuvaa todisteeksi jälkipolville... Ovatko nämä zombimaiset karvaläjät muka olleet joskus eläviä eläimiä?

0_0

Aivan kuin joku olisi kaapinut raadot auton etupuskurista, lyönyt täytteet sisälle kauheassa krapulassa ja lopuksi pistänyt viideksi vuosikymmeneksi lasikaappiin... Ehkä asia on juurikin niin.

Eipä tässä muuta, nyt vain kuokkimaan ihmisten valmistujaisjuhliin!