


Matka onnistui jälkikäteen ajateltuna aivan hämmentävän hyvin, sillä säät olivat meille koko ajan suosiolliset. Juhannusviikonloppuna paistoi aurinko, eikä jäämerelläkään ollut erityisen hyytävää. Tuuli tosin meinasi repiä pään irti hartioiltani, mutta ainakin asuntovaunun sisällä oli lämmintä ja kotoisaa! Grillaamistakin tuli harrastettua oikeastaan säällä kuin säällä. Norjassa tapaamamme tyypit puhuivat muuten yllättävän paskaa englantia, mikä oli ainakin minulle melkoinen yllätys. Toinen harmaita hiuksia aiheuttanut seikka oli se, ettei meillä ollut mukana yhtään kruunuja. Etukäteen ajattelimme pärjäävämme kaikkialla Visa Electronin avulla, mutta parissa paikassa kortti ei vain pelannut... Onneksi paikalliset hyväksyivät useimmiten maksuvälineeksi myös eurot, vaikkakin vähän nihkeästi. :D Norjan hinnat olivat muuten maineensa veroiset. Nakkipaketti ja kaksi rullaa talouspaperia kustansivat kympin. Jösses!

Reissun aikana retkikuntamme ehti tutustuttua Levin yöelämään, patikoida Saanatunturin päälle, ajaa kesäkelkkaradalla, tutustua natsien juoksuhautoihin, lukea yli 700 sivua Aku Ankkaa (ainakin minä ehdin), nähdä 1400 kilometrin edestä maisemia, syödä puolikkaan härän verran grillipihvejä, kalastaa ilman tulosta, selvitä sääskien joukkohyökkäyksistä, kerätä jäämeren rannoilta läjäpäin simpukankuoria, kärsiä kylmyydestä, kuumuudesta ja kuolettavasta krapulasta... Ja paljon muuta. Elämys oli suorastaan elämää suurempi, minkä vuoksi olenkin tällä hetkellä varsin nuutunut. Kaiken tämän jälkeen tekisi vain mieli röhnöttää viikko kotona jonkin hyvän pelin ääressä... Mutta typeränä ihmisenä vietän kesäni työn parissa. Kohtaloni on polkea aamulla vastatuulessa töihin, vaikka minulla ei ole ollut normaalia vapaapäivää melkein kolmeen viikkoon. Mikä pehmeä lasku arkeen! :D
Noh, pidetään lippu korkealla! Kesää on vielä edessä vaikka kuinka, joten enköhän vielä ehdi levähtää jossain välissä!