Viime aikoina katsottua: Spartacus kausi 1

Rakastan Netflixiä! Tämä mullistava palvelu saapui viime torstaina jopa tänne pohjolan perukoille. Nyt Suomen takapajuinen kansa voi nauttia tuhansista elokuvista ja tv-sarjoista netin välityksellä milloin vain, missä vain… Ja tosi halvalla! Etukäteen olisin odottanut, että kuukausimaksu tulisi täällä olemaan vähintään 12 euroa, mutta ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Kahdeksan euroa on oikein kohtuullinen kuukausitaksa näin toimivasta ja laajasta palvelusta. Ensimmäinen kuukausi on vieläpä ilmainen kaikille, joten äkkiä kokeilemaan!

Enää minun ei tarvitse katsella arki-iltapäivisin jotain paskoja, päällenaurettuja komediasarjojen uusintoja! Puhumattakaan siitä, kun herää sunnuntaina krapulassa, ja joka kanavalta tulee vain ostoskanavaa tai naisten sisustusohjelmia… Pelkkä ajattelukin saa toivomaan nopeaa kuolemaa. Mutta nyt voin yksinkertaisesti valita Netflixin listoilta jotain katsomisen arvoista niiden tilalle! Samalla minulla on hyvä tekosyy tutustua niihin tv-sarjoihin, jotka olen syystä tai toisesta jättänyt väliin. Yksi näistä sarjoista on Spartacus, josta runoilen nyt lisää…

SPARTACUS: Ensimmäinen tuotantokausi

Spartacus on antiikin Roomaan sijoittuva televisiosarja, joka nimensä mukaisesti kertoo legendaariseen maineeseen nousseesta gladiaattori Spartacuksesta. Hänet muistetaan ennen kaikkea Rooman orjakapinan aloittajana ja orjien johtajana, mutta varsinaiset tiedot miehen taustasta eivät ole täysin selvät. Sarja on päällisin puolin ihan realistinen. Aikakauden henki on kaapattu varsin mallikkaasti, ja kaltaiseni historianopiskelija bongailee sieltä täältä tuttuja nimiä, tapahtumia sekä paikkoja.  

Tämä on sarjan käsitys hienovaraisuudesta

Etukäteen minulla oli sellainen käsitys, että Spartacus on pelkkää seksiä ja tissejä. Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Seksin ja tissien lisäksi toinen puoli on nimittäin verta ja suolenpätkiä! Sarjasta paistaa läpi se, että meiningistä on haluttu tehdä mahdollisimman roisia ja hätkähdyttävää. On ikään kuin kiintiö, että vähintään viiden minuutin välein saadaan nauttia taustalla patsastelevien orjattarien paljaista rinnoista. En tietenkään valita tästä, mutta välillä heteromiesten huomion kalastelu menee surkuhupaisuuden puolelle. Ilmeisesti tekijät eivät luota siihen, että katsoja jaksaisi seurata tavallista vuoropuhelua. Ei hätää, pistetään taustalle pari lesbo-orjaa nuolemaan toisiaan, niin että kiimaisilla teinipojillakin riittää ajanvietettä! Ihan huomaavaista.

Toisaalta paljaat maitorauhasetkaan eivät nykyään ole televisiossa mikään ihmejuttu, joten Spartacus sisältää myös ylettömästi alastomuutta. Kuten Olli sen niin osuvasti totesi: ”Spartacuksessa on ehkä tv-historian alastomimmat seksikohtaukset.” Hahmot riisuvat alusvaatteensa varmaan useammin kuin kenkänsä. Yllättävää kyllä, alastonkohtauksissa tuntuu vallitsevan sukupuolinen tasa-arvo. Myönnän vetaisseeni kolajuoman väärään kurkkuun, kun ensimmäistä kertaa näin jättikyrvän heilahtavan kuvaruudun halki. 

Kuten gladiaattoriaiheiselta tv-sarjalta voisi olettaa, sisältää Spartacus myös taistelua. Sitä on tosin hieman vähemmän kuin etukäteen odotin. Jokaisessa jaksossa kuitenkin nujakoidaaan, ja onneksi näissä kohtauksissa riittää asennetta! Veri roiskuu metrin kaarissa, kun gladiaattorit pistävät toisiaan lihoiksi mitä brutaaleimmilla tavoilla. Olen elämäni aikana nähnyt lukemattomia taisteluita (elokuvissa, huom! ELOKUVISSA), mutta silti Spartacuksen toimintajaksot tekivät minuun vaikutuksen. Armoton meininki, mehukkaat äänitehosteet ja tunnelmaa nostattava musiikki tekevät jokaisesta kohtaamisesta huumaavaa seurattavaa. Parhaimmillaan huomasin melkein itsekin hengästyväni jännittävän taistelun aikana. Vau! Joku voisi valittaa hidastusten liiallisesta käytöstä, mutta minua se ei häirinnyt. Katson oikein mielelläni tällaista hidastuksilla ja lähikuvilla leikittelyä. Se voittaa nykyajan elokuville tyypillisen liian nopeasti leikatun, heiluvalla kameralla pilatun sähellyksen.

Nyt seuraa se isoin yllätys: Itsetarkoituksellisesta seksillä ja väkivallalla mässäilystä huolimatta Spartacus on aivan oikea tv-sarja! Tarina lähtee käyntiin vähän hitaasti, mutta ennen pitkää hahmot saavat lihaa luidensa ympärille. Spartacus itsessään ei ole maailman monimutkaisin jätkä, mutta tämän ympärillä pyörivät hahmot ovat persoonallisia ja hyvin kirjoitettuja. Henkilöiden välinen kemia toimii ja niistä revitään irti ajoittain todella herkullista draamaa. Mikä parasta, kolmeentoista ensimmäiseen jaksoon on saatu mahdutettua pari hyvää juonenkäännettä, jotka pitivät mielenkiintoa yllä. Käsikirjoitus on itse asiassa niin vahvaa, että sarjan ei todellakaan tarvitsisi kerjätä katsojia tissien ja genitaalialueiden voimin.

Suosittelen Spartacusta kaikille hyvien historiallisten televisiosarjojen ystäville. Jos vatsasi kestää silpoutuvat sisäelimet, etkä paheksu tarpeetonta alastomuutta, Spartacus tulee tarjoamaan sinulle yltäkylläisesti laadukasta viihdettä. Ja jos olet heteromies, haluat katsoa sarjan joka tapauksessa.

4/5

Vain kolmen opintopisteen tähden...

Viime hetken paniikki on parhain inspiraation lähteeni, kun puhutaan opiskelumotivaatiosta. On olemassa ihmisiä, jotka luovat itselleen järkeviä tavoitteita, aikatauluttavat opiskelunsa huolellisesti ja menestyvät kokeissa. Minä en kuulu näihin ihmisiin. Työskentelytapaani kuuluu olennaisesti asioiden tahallinen vetkuttelu ja näennäisopiskelu, jonka varjolla saatan tuhlata aikaa johonkin kivaan. Alennun kirjojen lukemiseen yleensä vasta siinä vaiheessa, kun koe jo kolkuttelee ovella ja hengittää painostavasti niskaan. Tämä taktiikka on toiminut varsin hyvin lukiossa, joten päätin jatkaa yliopistossa samalla linjalla.

Ainoana erona on tietysti se, että tenttikirjat eivät olekaan mitään lukiokirjoja. Maailmanhistorian pikkujättiläinen on suorastaan kolossaalisen kokoinen opus, todellinen tietokirjallisuuden Titanic! Vain tekstin raskassoutuisuus vetää vertoja kirjan massiivisuudelle. Niinpä aloin eilen tajuta, etten mitenkään saisi tätä kirjaa luettua ajoissa. Päätin purkaa turhautumistani kohtalotoverilleni Antille.

Minä: "Yhyy angst yhyy, en pääse tenttiä ikinä läpi. Tää kirja on ihan kamala yhyy byhyy!"

Antti: "Luet vaan Ateenan demokratian, se kysytään aina."

Minä: "Varmaan juu. Oliski noin helppoa"

...

Päästyäni kotiin kokosin itseni, ja päätin ryhtyä hommiin. Kulutin käytännössä koko tiistai-illan armottoman pänttäyksen parissa. Hikipisarat valuivat vuolaasti korkeaa otsaani pitkin, kun yritin parhaani mukaan pähkäillä Pyhän roomalais-saksalaisen keisarikunnan valtiorakennetta ja muuta yhtä mielenkiintoista. Vain kofeiini ja järkähtämätön päättäväisyyteni pitivät minut hereillä saati hengissä tämän koettelemuksen yli. Lopulta sain kuitenkin kirjan luettua kannesta kanteen. Varjopuolena en tietenkään muistanut mistään mitään, mutta ainakin tiesin antaneeni kaikkeni.

Tänään valuin tenttiin, ja ensimmäisen tehtävän kohdalla luki: "Antiikin Ateenan demokratia."


ASGFDKFJDLKGFHJRFGPRFJGEKFREKOJHFG!

Guild Wars 2, rakastettuni!

Tein taas pitkästä aikaa videoblogin! Tällä kertaa hehkutan kaikkien nettiroolipelien äitiä, isää ja lehtolasta, eli Guild Wars 2:ta. Tämä massiivinen verkkopeli on osasyyllinen siihen, etten ole saanut vieläkään luettua lainkaan ensi viikon tentteihin. :D Katsokaa, hämmästelkää ja nauttikaa!

Painavaa asiaa

Urgh. Kuinka paljon voi ihminen lihoa viidessä viikossa? Empiiristen tutkimusteni perusteella vastaus on noin neljä kiloa. Voi kuulostaa hurjalta luvulta, mutta tottahan se on. Kesällä saatoin vielä olla hoikka adonis, mutta nyt posketon mässäily sekä jokaviikkoinen alkoholin nauttiminen alkavat näkyä kropassa. Tavallaan tämä oli odotettavissa, sillä näin kuulemma käy monille opiskelijoille. Uusi paikkakunta on tuonut mukanaan uuden pikaruokakulttuurin, joka poikkeaa melkoisesti kotoisen Kemijärven vastaavasta. Kempan erämaissa saa matkustaa kolme päivää tunturissa ilman ruokaa tai vettä päästäkseen lähimpään kebabmättölään, kun täällä ei voi kääntää päätään näkemättä edessään karvakäsikänkkylää. Joka ilmansuuntaan levittäytyvä pikaruokaloiden verkosto on osaltaan aiheuttanut sen, että kaltaiseni herkuttelijan on vaikea vastustaa kiusausta. Kun syksyinen vesisade hakkaa naamaa vasten, tulee väistämättä mieleen hakea vähän lämmintä evästä jostain matkan varrella kököttävästä rasvaravinnon mekasta. 

En jaksa stressata liikaa, sillä ihmiset ovat muutenkin jaksaneet jo puolen vuoden ajan whinetä painostani. Aloitin heti armeijan jälkeen ankaran painonpudotusoperaation, jota jatkoinkin oikeastaan kesän kynnykselle asti. Kahdenkymmenen kilon pudotus teki hyvää kunnolleni ja itsetunnolleni, mutta ilmeisesti kaikki eivät tästä uroteosta pitäneet. Selkäni takana juoruttiin ja sain jatkuvasti kuulla vittumaista valitusta siitä, etten varmaankaan syö ikinä mitään. LMFAO! Jos minulle jokin maistuu, niin se on ruoka. Vastapainona toki harrastin ylettömiä määriä liikuntaa, jotta saisin rasvat kulutettua. Nyt Oulussa juoksulenkit ovat jääneet vähemmälle, ja herkkujen syöminen puolestaan on uhannut karata käsistä. Jälleen kerran voin vain syyttää omaa impulsiivisuuttani sekä laajaa tarjontaa. Jos minulle sattuu iskemään makeannälkä joskus kello 23:50, voin yhä juosta kadun toisella puolella olevaan SALEen ja ostaa itselleni puoli kiloa irtokarkkeja. Kemijärvellä lähikauppaan oli matkaa viisi kilometriä. :D

Noh, nyt tarkoituksena olisi kuitenkin vähän hillitä tätä paisumista, ennen kuin laardiperseeni vetää vertoja Jabba the Huttin vastaavalle. Koska en aio heittäytyä syömättömäksi, ensimmäinen vaihe on jälleen aloittaa aktiivinen lenkkeily. Lähialueilta löytyy tuhottomasti erilaisia reittejä, joissa voi käydä hölkkäämässä. Kävinkin maanantaina ensimmäisen kerran pinkomassa pururataa pitkin. Ilokseni huomasin, että kuntoni ei ole ehtinyt rapistua juuri lainkaan! Viiden kilometrin vauhdikas juoksulenkki teki terää viikkojen tauon jälkeen. Toki muutama lisäkilo tuntuu askeleen hienoisessa raskaudessa, mutta ennakkoon pelkäsin hikoavani jo pelkästä kengännauhojen sitomisesta. Eiköhän tämä tästä lähde sujumaan jälleen. :)