Viikonloput ovat elämän suola. Tuskallisen pänttäämisen ja luennoilla maleksimisen vastapainona loppuviikko kuluu yleensä rentoutumisen ja levon merkeissä. Noh, viime viikonvaihde oli kuitenkin mukavan toiminnantäyteinen! Varjopuolena univelkani vain kasautuivat entisestään, mutta eipä sillä ole juurikaan merkitystä.
Perjantai
Pekka päätti jälleen kerran saapua vierailemaan kämpilläni. Jos intissä on jotain kätevää, niin ilmaiset lomakyyditykset! Matka Sodankylästä Ouluun ei nimittäin olisi normaalisti mikään maailman edullisin. Mikä parasta, myös Olli sattui olemaan Oulussa samaan aikaan! Laadimme nopeasti kolmivaiheisen toimintasuunnitelman, johon kuului matka linja-autoasemalta LIDLiin, sieltä minun kämppääni kittaamaan kaljaa, mitä seurasi pikamarssi keskustaan baarikierrokselle. Tarkoituksena oli aluksi kömytä läpi monta eri baaria, mutta päädyimmekin viettämään koko illan
Kaarlenholvissa. Viime kerralla paikka oli niin täynnä, ettemme kehdanneet Pekan kanssa edes poiketa siellä. Nytkin jouduimme odottamaan pienen ikuisuuden, mutta jonotus tihkusateessa kannatti. Paikassa oli hyvää musiikkia ja paljon silmänkarkkia humalaiselle humanistille. Lopuksi tallustimme takaisin kämpilleni, jossa Olli sammahti keskelle lattiaa. Auts.
Lauantai
Lauantain valjetessa saatoin tuntea, kuinka pikku kääpiöt hakkasivat kalloni sisäpintaa terävillä hakuillaan. Pelkäsin kokevani elämäni krapulan, mutta onneksi lasillinen vettä teki ihmeitä. Yritin hiippailla tietokoneen ääreen, mutta neliytimisen koneen kehräys herätti Ollin ja Pekan saman tien. Saman tien lähti käyntiin mahtavat muistelmat edellisen illan seikkailuista ja mokailuista. Nämä jälkikäteen suoriteteut salapoliisitutkimukset ovat mielestäni ehdottomasti baari-iltojen paras puoli.
Kun kävimme kaupassa hakemassa ruokaa, odotti meitä vittumainen yllätys. Kaupat eivät olleetkaan auki pyhäinpäivänä. Nälkäkuoleman uhatessa lähdimme jälleen kaupungille etsimään jotain ruokapaikkaa. Minulla oli mielessä jokin perinteinen, paistinrasvan katkuinen mättölä, mutta Olli sai meidät revittyä oikeaan kiinalaiseen ravintolaan,
Hai Longiin. Katselin ruokalistaa ja etenkin hintoja naama norsunvituilla, mutta suostuin kuitenkin kokeilemaan. Fiksuna valintana päädyimme lounasbuffettiin, jotta saisimme maistaa vähän kaikkea.
Ruoka oli HyyYyYväääääÄÄääÄääÄäähhH! Söin varmaan kolme kottikärryllistä sapuskaa. Kääryleitä, uppopaistettuja katkarapujuttuja, miljoona tonnia riisiä, sushia, salaatteja, patonkia... Pelkkä ajatus saa veden herahtamaan kielelle ja vatsan sekaisin! Mikä parasta, meinasin vahingossa hukuttaa annokseni wasabiin. En tajunnut, että tuo vihreä mönjä oli todellisuudessa kuolettavan tulista kastiketta suoraan helvetistä. Onneksi Ollin ja Pekan kauhistuneet ilmeet varoittivat minua ajoissa.
Ilta huipentui uusimman Bondin katsomiseen. Olin jo etukäteen kuullut kehuja
Skyfallin tasokkudesta, mutta silti elokuva onnistui yllättämään minut täysin. En ala nyt arvioimaan leffaa sen tarkemmin, koska tekstiä on jo nyt enemmän kuin tarpeeksi. Kuitenkin Skyfall osoittautui yllättävän älykkääksi ja hyvin ohjatuksi toimintaelokuvaksi. Mikä parasta, mukana oli paria edellistä leffaa enemmän viittauksia sarjan rikkaaseen historiaan. Bond-henkisyys oli tavoitettu paremmin kuin osasin toivoa. Fuck Yeah!
Ai niin, kämpille paluun jälkeen katsoimme Pekan kanssa vielä
Amazing Spidermanin. Sekin oli tosi hyvä. Ihan hämmästyttää, kuinka paljon laadukkaita elokuvia tänä vuonna onkaan ilmestynyt. En muista, milloin viimeksi olisin nähnyt vastaavaa huippuleffojen vyöryä!
Sunnuntai
Pekka lähti junalla Kemppaan, ja minä jäin Ouluun pelaamaan Guild Wars 2:ta. Siinäpä se. :D
Tällaisen viikonlopun jälkeen paluu arkeen oli vähän vaisu, mutta ei hätää. Huomenna nimittäin ilmestyy peli, jota olen odottanut jo viisi vuotta. Kun maailmanhistorian luento päättyy, sinkoudun salamannopeasti GameTowniin noutamaan
Halo 4:n hyppysiini! Siitä tuleekin lisää tekstiä tulevaisuudessa...