Perjantai 26.7.
Aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla kaahatessamme Kemijärveltä kohti Oulua. Qstockin nettisivut kertoivat, että festarit olivat saavuttamassa kävijäennätyksensä, paikalle odotettiin peräti 30 000 ihmistä. Onneksi olimme hankkineet liput ennakkoon, muuten olisi saattanut vituttaa! Lievän ylinopeuden ansiosta saavuimme Ouluun vielä iltapäivän puolella, joten kittasimme hetken aikaa kaljaa kämpilläni ennen kuin painelimme kohti Kuusisaarta.
Alueen lähistölle saapuessamme meitä tervehti Michael Monroen rokkaava määkiminen ja aivan tyrmäävä ihmismäärä. En ole nähnyt missään niin paljon porukkaa samassa paikassa, mikä tietysti myös vähäisestä matkustelustani. Festarialuetta ympäröi aidattu eteisalue, jossa porukka norkoili päissään ja vietti aikaansa ennen varsinaiselle alueelle loikkaamista. Vielä tätä ulompana oli ns. teinihelvetti, toisin sanoen Kuusisaaresta keskustaan ulottuva alue täynnä ihmisiä, jotka olivat tulleet nauttimaan festaritunnelmasta ilman lippuja. Joka tapauksessa Oulu oli tupaten täynnä örvellystä ja musiikkia. Mikäpä sen mukavampaa!
Perjantaina kävimme oikeastaan vain muutamalla keikalla, koska paikalla ei soinut mitään kiksejä aiheuttavaa. Haahuilimme ympäri festarialuetta ja kuuntelimme muun muassa Anna Puuta, Von Hertzen Brothersia ja Stigiä ja mitä milloinkin sattui esiintymään. Aloimme kuitenkin illan hämärtyessä olla jo aika kännissä, joten suunnistimme kaupungille baareilemaan Ollin, Mikealin, Juhon ja yllätysvisiitille saapuneen Jarin kanssa. Taistelimme tiemme läpi teinihelvetin yhdeksän tason (jonka aikana Harri törmäsi varmaan komppanialliseen inttikavereitaan) ja vietimme hauskan (joskin hämärän) illan Oulun yöelämässä. Kummallista kyllä, pääsimme jopa sisään Nelivitoseen. Ja selvisimme ehjin nahoin takaisin 17 neliön solukämppääni, jossa infernaalinen ölinämme säikäytti kämppikseni pahanpäiväisesti! :D

Lauantai 27.7.
Lauantain valjetessa olin vitunmoisessa darrassa. Päätäni jomotti ja viinan ajattelukin sai vatsani heittämään voltteja. Buranan voimalla onnistuin kuitenkin kampeamaan itseni liikkeelle, ja valuin muiden mukana takaisin festarialueelle. Porukkaa oli liikkeellä vielä enemmän kuin perjantaina (uskomatonta mutta totta). Maa oli täynnä tyhjiä pulloja, roskia sekä öliseviä ihmisiä. Niinpä tunsin oloni zombileffan päähenkilöksi. En tosin ollut ihan varma olinko itsekin muuttumassa zombiksi.
![]() |
Haloo Helsinki! |
Tietenkin parin tunnin päästä alkoi suunnaton ukkosmyrsky, jota pääsin ihailemaan aitiopaikalta Ollin parvekkeelta. Näky tosin menetti osan majesteetillisuudestaan, kun tajusimme trooppisen Jurassic Park -sateen liikkuvan suoraan meitä kohti... Mutta eipä se lopulta ollutkaan yhtään kamalaa! Talsiessani Tuirasta Alppilaan lämpimän vesisateen laskeutuessa ylleni saatoin vain myhäillä itsekseni ja fiilistellä. Kyllä kesä on vuodenajoista parhain! Pekka ja Joni pistivät kyllä minuakin paremmaksi, jätkät nimittäin JUOKSIVAT yli neljä kilometriä keskustasta meikäläisen kämpille vesisateessa! Pitäisin tuota melkoisena urheilusuorituksena, elleivät tyypit olisi siinä välissä noukkineet mättösafkaa Turtlesista. Harri seikkaili kämpilleni vasta aamuyöstä, kun me muut jo kuorsasimme tajuttomina. Ilmeisesti kaikki olivat valmiita nakkaamaan kymppikaupalla rahaa tiskiin saadakseen baarista pari kaljaa, mutta kukaan ei halunnut maksaa taksikyydistä kämpille... Prioriteetit ovat ainakin kohdallaan. :D
