En ole ikinä elämäni aikana ollut yhtä vähävarainen köyhimys kuin tänä syksynä. Ilman opintolainaa ei voi elää... Paitsi jos kävisi opiskelujen ohella töissä, mutta siitähän ei tulisi mitään. Niinpä tämä syksy on mennyt nuudelia syödessä ja vanhemmilta kerjätessä, kun massit eivät tahtoneet riittää elämisen lisäksi mihinkään kivaan. Kun tilillä kilisee muutama kymppi rahaa, ei sillä pahemmin käydä leffassa tai ostella pelejä. Niinpä etenkin parin viime viikon aikana on alkanut suoraan sanottuna vituttaa tämä jatkuva köyhäily.
Mutta niin saapui tämä maaginen päivä, joulukuun neljäs! Tilille pamahti opintotuen lisäksi yli neljäsataa euroa veronpalautuksia! Tämä massimäärä tuli siitä hyvästä, kun toissa keväänä työskentelin lukiolla kouluavustajana työmarkkinatuella. Vaikka työmarkkinatuki onkin pelkkiä pikkuhiluja, peritään siitä veroa peräti 20 prosenttia. Niinpä palautuksia tuli ihan kivasti kerralla.
Lähdin tietysti heti ensiksi kaupungille noukkimaan pari peliä. (Minkäs sitä pelaaja luonteelleen mahtaa!)
Super Mario 3D World on kutkutellut meikäläisen mielikuvitusta melkoisesti jo viimeisen kuukauden aikana. Sinänsä hassua, sillä putkimiehen moninpelattava kolmedeeseikkailu ei kiinnostanut vielä kesällä oikeastaan lainkaan. Mutta kun arvostelut ylistivät sitä uskomattomaksi tekeleeksi ja fanit suurin piirtein ejakuloivat pelin päälle, oli minunkin pakko noukkia se matkaani.
Lisäksi olin jo ennakkoon tilannut CDON.comista paketin, jonka kävin noutamassa samalla reissulla. Paketista paljastui viime kevään miehekkäin räiskyttely
Gears of War: Judgement. Tämä testosteronilla ja suolenpätkillä kuorrutettu elämys toiminee hyvänä vastapainona kaiken maailman Nintendo-peleille. Lisäksi paketista löytyi alla olevassa kuvassakin esiintyvä
haulikko-ohjain Wiille. Sen ohessa tuli jokin metsästyspeli jota en tosipelaajana kehdannut edes kuvaan asetella. Ajatuskin moisen roskan kokeilusta pistää minut voimaan pahoin, mutta saattaahan siitä huumorimielessä saada jotain irti. Köyhän junttipelin sijaan haulikko pääsee oikeuksiinsa
Resident Evil: Darkside Chroniclesin parissa. Sen olin hankkinut pelihyllyni koristeeksi jo kuukausia sitten, mutta en kehdannut koskea siihen ennen kunnollisen ohjaimen hommaamista.
Ensimmäisenä pelitykseen pääsi silti 3D World... Ja kyseinen sessio kesti sitten melkein 7 tuntia! Hakkasin pääjuonen siis läpi yhdeltä istumalta, mikä on todella harvinaista minulta. Tässä taitaakin olla seuraavan videoarvostelun paikka, yritän taikoa sen valmiiksi mahdollisimman pian. Sanotaanko vaikka, että 3D World on välittömästi eräs kaikkien aikojen suosikkitasoloikistani! Vaatii melkoisia taikatemppuja, jotta pystyy erottumaan edukseen niinkin tasaisen laadukkaassa sarjassa kuin Mario. Mutta jotenkin 3D World iskee napakymppiin jokaisella osa-alueella! Juuri kun luulee nähneensä kaiken, eteen heitetään jotain uutta ja uskomatonta. Lisäksi peli on kaunis ja musiikeiltaan ilmiömäinen... Okei, kerron lisää arvostelussa!
Mariomaratonin jälkeen olin aika fiiliksissä, ja päätin kokeilla vielä pikaisesti haulikkoa. Lelumainen pikkuohjain toimi erinomaisesti Resident Evilin kanssa, mutta massiivisen pelinirvanan jälkeen rosoinen Wii-peli ei jaksanut innostaa enää kauaa. Parin kentän jälkeen laskin aseen käsistäni ja päätin lopettaa pelaamisen tältä illalta. Niinpä etsin kännykän kouraani ja tsekkasin uusimman tekstarin. Se oli isältä:
"Joulupukki laittoi tilillesi joululahjarahaa."
AWWWWWWWWWWWWWW YYYYYYYEEEEEEEAAAAAAAHHHHHHHH!